Kuorsaaja kärsii omantunnontuskista

Ylistarolainen Marika Kujala on omien sanojensa mukaan kuorsannut aina, mutta kuorsaaminen alkoi vaivata toden teolla hänen odottaessaan ensimmäistä lastaan. Vuorotyötä tekevän herkkäunisen aviomiehen yöunet kärsivät ja Marika oli tuskissaan.   

- Kuorsaaminen on tympeä vaiva, koska asialle ei voi itse mitään ja toisen valvottamisesta tulee tosi huono omatunto.

Tilanne kärjistyi siihen, että eräs yö Jani taas kerran tökki Marikaa ja käski kääntää kylkeä. Marika totesi Janille itsekin jatkuvaan herättelyyn ärsyyntyneenä, että ”mä oon jo kyljelläni”. Sinä yönä Jani muutti toiseen huoneeseen.

Viisi vuotta erillään

Viiden vuoden ajan pariskunta nukkui eri huoneissa, kunnes lasten kasvu pakotti heidät tilanpuutteessa samaan makuuhuoneeseen.

- Kokeilin matkan varrella nukkumista erilaisissa asennoissa, kuorsaajien nenäsumutteita ja laastareita sekä sängynvaihtoa. Kävinpä tutkimuksissa sairaalassakin, jossa taas ei kuorsaamiseni todettu olevan erityisen äänekästä tai vaarallista. Niistä ei siis ollut apua.

Kuten monessa muussakin kuorsaavassa kodissa, myös Kujaloilla on odoteltu herkkäunisen unta jännityksellä. Marika vain on sen verran hyväuninen, että toisen nukahtamisen odottelu oli joskus vain mahdotonta, kun silmät painuivat väkisin kiinni.

- Huonoa nukkujaa onkin vaikea itse ymmärtää, kun itsestä tuntuu, että on unessa jo kävellessä sänkyyn.     

Tilanne on onneksi helpottunut viime aikoina, kun Marika on laihtunut vuoden aikana 15 kiloa. Vaikka kuorsaamisesta ei voi päästä kokonaan eroon kotikonstein, juuri laihtuminen auttaa usein. Ylipaino on yleisimpiä kuorsaamisen lisääjiä.

Vaikka Marika saa edelleen vielä silloin tällöin sängyssä kyynärpäästä, yhä useammin pariskunnan makuuhuoneessa tuhisee nykyään kaksi tyytyväistä nukkujaa. Eikä Marikan kurkkukaan ole aamulla herätessä rutikuiva.