Miksi moka ei tunnu lahjalta?

Mokaaminen on pahinta silloin, kun kokee mokaavansa ihmissuhteissa - läheisissä suhteissa ja muissakin. Suusta tulee vääriä sanoja, selittely vain mutkistaa asioita lisää. Omien ajatusten ja tunteiden analyysiin pitäisi tajuta ottaa hetki aikaa ennen kuin suunsa avaa. Miksi pitääkin olla niin rehellinen? Tai hidas ajattelemaan? Sanoinko juuri sitä mitä tarkoitin vai ajattelinko vasta vain – ja tuliko ulos suusta kuitenkin jotain ihan muuta?

Mokaamisen pelko on uudistumisen este. Loppujen lopuksi pelko liittyy jotenkin aina siihen, mitä muut minusta ajattelevat.

Voi turhuus.

Mokaamisen pelko estää minua myös nauramasta itselleni. Apua! Enhän minä tätä halua.

Mutta kuinka kovettunut pitää olla, ettei pelkää mokaamista? Tai kuinka luonnonlapsi, kuinka luova – kuinka hullu?

On se moka lahjakin, vaikka keittiössä, kuten naapurini kertoi: basilikaöljyä livahti vahingossa suklaakakkuun - ja syntyi hittiresepti. Moka ON lahja: se rikkoo totutun tapan tehdä asioita, silmät avautuvat. Syntyy uutta! Mutta entä kun ei olla keittiössä - kun on kyse isommalta tuntuvista asioista? Huomaan oman mokaamisenpelkoni liittyvän ennen kaikkea työelämään. Kotona huiskin menemään aivan vapautuneesti - kun koen olevani vastuussa teoistani vain itselleni.

En ole mokaamisenpelkoni kanssa yksin. Toimittaja Eve Mantu on huomannut, että mokaaminen kohmettaa. Mutta siihen ei tarvitse jumittua.

Eve haastatteli aiheesta työyhteisöjä kouluttavaa Leena Markkasta. Markkanen on kohdannut työporukoita, joihin on pesiytynyt uudistumista jarruttava mokaamisen pelko. Mokiin voi kuitenkin suhtautua myös rauhallisesti ja kuulostellen. Mitä moka minulle kertoo?

Tässä kaksi raikasta ajatusta:

Portti

Tienviitta

Kuuntele Eve Mantun juttu mokaamisesta ja kohmettavasta mokaamisen pelosta