Minun tyylini: Natalia

Suomen korkeimman soraharjun päällä, Tampereen Pispalassa, asuu White Trash Disease –blogia kirjoittava Natalia Tolmatsova. 23-vuotias Natalia opiskelee tuotantotalouden diplomi-insinööriksi.

Opiskelujen ohessa Natalia myy farkkuja ja fiilistelee sanojensa mukaan vaatteita päivät pitkät.

- Pukeutuminen kiinnostaa myös siinä mielessä, että opiskelen pitkänä sivuaineena tekstiilitekniikkaa.  

Bloggaaminen vie aikaa Natalian toiselta rakkaalta harrastukselta. Naisen salikamppeet ovat keränneet viime aikoina ainoastaan pölyä hien sijaan.  

Miten kuvailisit omaa tyyliäsi?

- Minun tyylini on omituinen sekasotku vähän kaikkea. Pukeudun aamuisin fiiliksen mukaan, joka useimmiten on hieman ryönäinen. Silloin tällöin leikin leidiä ja vedänkin jalkaani korot, mutta tätä tapahtuu aika harvoin.

- Seuraan muotia sen verran, että tiedän ajankohtaisen helman pituuden, mutta yleensä poimin lehtien sivuilta ne miehekkäimmät jutut. Denim eli farkku kuuluu jollakin tapaa asuuni lähes joka päivä. 

Kuinka tyylisi on kehittynyt vuosien varrella?

- Olen käynyt elämäni aikana läpi lähes kaikki mahdolliset alakulttuurit. Oikeastaan goottityyli on ainoa, mistä en ole koskaan innostunut.

- Tyylini on noudatellut usein musiikkimakuani ja siihen ovat vaikuttaneet ympärillä olevat ihmiset.

- Voin rehellisesti sanoa, että olen imenyt runsaasti vaikutteita jo kouluajoista, milloin ylemmän luokan oppilaalta, milloin sen hetken parhaalta ystävältäni.

Onko sinulla tyyli-ikonia?

- Ihannoin ihmisten yksittäisiä tyyliasioita. Joskus se on persoonallinen tukka, toisinaan hienosti kuluneet maiharit. Usein jumitun tuijottamaan menneiden vuosikymmenten miesmuusikoita. Kurt Cobainin eräs vihreä neuletakki on syöpynyt aivosoluihini ikuisiksi ajoiksi ja The Clashin jätkillä on ollut hyvä kokonaislook.

Mistä vaatteesi ja kenkäsi löytävät sinulle?

- Henkilökunta-alet määrittelevät shoppailujani tällä hetkellä.

- Harvemmin enää lähden varsinaiselle shoppailureissulle, paitsi Helsinkiin ja Tukholmaan. Yleensä mukaani tarttuu mitä milloinkin, joskus lounastauolla, joskus ohikulkumatkalla.

- Mielestäni vintagekaupoissa ja kirppareilla ei edes voi shoppailla määrätietoisesti, vaan vaatteet löytävät etsijänsä.

Mitä vaatetta ilman et voisi elää?

- Metsästin täydellistä biker-nahkarotsia vuosia. Kiersin kaikki mahdolliset kaupat sekä Suomessa, että Tukholmassa. Löysin jo kerran täydellisen, mutta kokoja ei enää ollut. Parin kuukauden kuluttua minun kokoni saapui vihdoinkin Carlingsiin ja sijoitin kuukauden vuokran täydelliseen takkiin. En ole katunut hetkeäkään. 

Kadutko jotain tyylikokeiluasi?

- En, mutta mielelläni voisin saada muistinmenetyksen koskien yläasteen hopparikokeilujani. Vinkkinä nuoremmille, kannattaa aina kuunnella äitiä, hän tietää parhaiten. Jopa silloin kun omasta mielestä Bronxin housut polvitaipeiden kohdalla tuntuvatkin maailman siisteimmältä jutulta.

Natalia luottaa perusvaatekappaleisiin ja hattuihin

• Hyvin istuva t-paita (eli ei kiristävä, ahdistava tai joustava) valkoisena ja mustana löytyy kaapistani useampana kappaleena
• Tykkään luonnonmateriaaleista ja syynään tekstiilitekniikan opiskelijana tarkasti tuotelaput
• Minut tunnetaan vanhana varmasti omituisena hattunaisena, sillä mulla on hattu, pipo tai lätsä 365 päivää vuodesta päässäni
• Farkut vedän jalkaani harvoja poikkeuksia lukuunottamatta joka päivä.

Tarkastele Natalian tyyliä kuvagalleriasta. Kuvat ovat Natalian White Trash Disease -blogista.

Katso kuvat