100 punnerrusta - lopputesti

Lopputestin aika! Kuinka moneen punnerrukseen saa lähes nollasta aloittanut makaronikäsi kroppansa kohotettua? Kuuden viikon treeniohjelma lupaa, että nyt lähtee – oli se aloituskunto sitten mikä tahansa, kunhan vain on noudattanut ohjelmaa.

Kertaus lopputestin säännöistä:
”Kun olet valmis aloittamaan lopputestin, keskity punnertamiseen hyvin ja tee punnerrukset sillä samalla rytmillä, jolla olet tehnyt viikoittaiset harjoitukset. Sata punnerrusta on paljon, joten kannattaa jakaa se mielessä kymmenen punnerruksen eriin. Välitavoitteen saavuttaminen auttaa matkalla kohti sataa yhtäjaksoista punnerrusta. Hengitä hyvin, ja jos punnerrukset alkavat testin loppupuolella tuntua raskailta, pidä pieni hengähdystauko toiston yläosassa.”

Olen kaikki viikot seurannut ohjeita pilkulleen, orjallisen tarkasti. En ole välittänyt pienistä kivuista tai kolotuksista, ja maitohapot on aina venytelty ulos kudoksista. Valmistauduin lopputestiin syömällä hyvin ja antamalla kropan levätä useamman päivän. Kävin kyllä tavalliseen tapaan hiihtämässä pariin otteeseen, mutta nautinnolliseen tahtiin ilman rankkoja spurtteja.

Olin ennakkoluuloissani aivan varma, etten pääsisi lähellekään sataa punnerrusta. Alle 50 olisi huono juttu, 50-60 ihan hyvä suoritus, mutta kolminumeroinen luku loistava. Lopputulos oli mitä kuvittelinkin; jäin tavoitteesta (videolta näkyy minkä verran).

Ohjelman lupaus on siis murrettu! Tämä spagettikäsi lähti pohjalta eikä saanut haastetta läpi annetussa ajassa. Varmasti tuolla treenillä saa punnerrettua sata jossain vaiheessa, kun vain uusii ohjelman viikkoja ja harjoittelee. Mutta ei se ole enää silloin vain kuuden viikon treeni, vaan ties kuinka monen viikon.

Kunto kohosi nopeasti ensimmäiset neljä viikkoa. Suoritettuani ne, ja neljännen vielä toiseen kertaan, sain punnerrettua miltei 60 ja muutaman sekunnin tauon jälkeen lisää vielä 10. Mutta sitten tapahtui kummia. Kehitys ei jäänyt vain junnaamaan paikalleen, vaan suorituskyky suorastaan laski! Lihakset olivat ihan voimattomat jo neljänkympin jälkeen ja pitkät treenit tuskaisia. Pelkäsin ponnistellessani, että kohta ratkeaa verisuoni päässä.

Viimeinen treeni oli tiukkoja lukuja: 22, 22, 30, 30, 25, 25, 18, 18 ja väh. 55, sarjojen välissä lepoa 45s. Ihmetellessäni lehmänhäntänä laskevaa suorituskykyäni eräs kuntovalmentaja puki sanoiksi sen, mitä kropassani tapahtui. Tehty treeni harjoitti kestävyyttä, mutta siitä oli tullut liian staattista. Olin kehittynyt siihen, mihin tällä tyylillä pystyin ja lihasmuisti kaipasi vaihtelua. Välillä tulisi tehdä raskaampia punnerruksia, esimerkiksi nostamalla jalat tuolille, ja vähemmän toistoja. Sitten taas pitkiä sarjoja kevyemmällä painolla. Treenitavan tulisi siis vaihdella, jotta kehitys etenisi.

Tämän teen seuraavaksi. En lopeta, ennen kuin pystyn punnertamaan sata. Vaikka haaste on loppu, niin Pasilassa jatkuu treeni – nyt vähän toisella tyylillä. Facebookissa seurataan miten homma etenee, tule mukaan!