"Järkyttävät tapahtumat motivoivat työskentelemään perusteellisemmin"

Helmikuun 7. päivän Stradassa raskaan sarjan valokuvaaja Meeri Koutaniemi kertoo mitä hän miettii nyt, Helsingin Sanomissa julkaistuista, kahden kenialaisen tytön ympärileikkauksesta otetuista kuvista nousseen kohun jälkeen.

Haastattelun tekeminen Stradaan on saanut myös minut toimittaja-ohjaajana pohtimaan kuinka paljon itse olen ja olisin valmis pistämään itseäni likoon tärkeäksi kokemani aiheen puolesta.

Olin Meeri Koutaniemeen ensimmäistä kertaa yhteydessä marraskuussa ja sovimme tv-haastattelusta. Tuo haastattelu kuvattiin talvisessa Helsingissä viime viikolla. Tässä välissä 25-vuotias nuori nainen on sekä kuvannut tyttöjen ympärileikkauksia Keniassa että ollut keskellä kuvista noussutta kohua.

Itse en edelleenkään pysty katsomaan noita kuvia voimatta pahoin, vaikka olen ne jo moneen kertaan nähnyt. Kuvia, jotka Koutaniemi otti karjasuojassa, paikallisen Masai-yhteisön luvalla. Kuvat ovat vasta esimakua tyttöjen ympärileikkausta käsittelevästä visuaalisesta tietokirjasta, jota Koutaniemi työstää parhaillaan kahdeksassa eri maassa. Projektin tavoitteena on lopettaa vuosisatoja kestänyt tyttöjen ympärileikkaustraditio.

Kuvaustilanne oli Koutaniemellekin paljon pahempi ja rankempi kokemus kuin hän oli odottanut:

- Vaikka tilanteen tässä Masai -yhteisössä piti olla se, että tytöiltä leikataan pelkästään klitoris pois, silvottiin siellä kuitenkin koko naisen sukupuolielin. Jäljelle ei jätetty oikeastaan mitään, Koutaniemi kertoo Stradan haastattelussa.

Kuvat verestä ja tyttöjen kasvoista, huudoista ja itkusta soivat toistona kuvaajan päässä pitkään kuvausten jälkeen.

Koutaniemi joutuikin ottamaan haastatteluumme aikalisää ja siirsimme Stradan haastattelua, kunnes hän oli ehtinyt toipua ja saada tilanteeseen etäisyyttä. Koko ajan kaukaa sivusta seuraten mietin, mitä kaikkea hän joutuukaan omassa päässään käymään läpi. Saati mitä hänen kuvattavansa käyvät läpi loppu elämänsä.

- Sillä itse kymmenminuuttisella hetkellä ei ole niin suurta merkitystä kuin sillä väkivallalla, mikä kaikuu joka ikisessä päivässä sen tapahtuman jälkeen, Koutaniemi lisää.

Kun vihdoin viime viikolla kohtasimme, meitä odotti sädehtivä ja lämmin nuori nainen, joka oli juuri palannut Burmasta ja Thaimaasta toisen projektin parista ja joka jo odotti seuraavaa haastavaa etappiaan: Muuttoa Brasiliaan. Jo moneen kertaan palkittu kuvaaja on selkeästi terveellä elämänmyönteisyydellä varustettu ihminen.

Koutaniemi kertoi, ettei tule koskaan unohtamaan näkemäänsä ja ettei niin ole tarkoituskaan:

- Ne tapahtumat säilyvät minussa nimenomaan sen takia, että ne motivoisivat tekemään vielä entistä syvemmin ja perusteellisemmin tätä työtä.

Sekä journalistiksi että aktivistiksi itseään tituleeraava Koutaniemi uskoo tekevänsä samaa työtä vielä kymmenen vuoden päästä. Voimanlähteikseen hän luettelee läheiset ja ystävät, joille voi aina puhua kokemastaan sekä suomalaisen luonnon, jonne hän pakenee kovimpia keikkojaan.

Itseltäni meni tätä juttua tehdessä ruokahalu monta kertaa. Jopa farkkuni repesivät persuuksista materiaalin äärellä tiukkaan istumisesta. Kotona en varmasti ole ollut sama ihminen, olenhan myös pienen tytön äiti.

Ja toisekseen, kuka voi olla sama ihminen nämä kuvat nähtyään?Meeri Koutaniemen haastattelu ympärileikkauskohun jälkeen. Haastattelun lyhyempi versio perjantain 7.2. Stradassa, TV1 klo 21.30.