Yhden hevosvoiman hummailijat

Kaverukset Sonja ja Pharao. Kuva: Marjo Lundvall, Yle

Jos on pikkutyttönä pyörinyt hevostalleilla, ei nenä aikuisenakaan nyrpisty pollen lannanlemahduksista. Aikuiset naiset kansoittavat ratsastuskursseja. Osa tulee verestämään teini-iän myllerryksiin päättynyttä harrastusta. Osa innostuu kavereiden yllytyksestä. Tyttäret vetävät äitejä mukaan, äidit kavereitaan ja niin on hevoshulluus vallannut maan!

Paluu satulaan

Sonja Hartikainen sai paluuherätyksen ratsastukseen kesällä 2012. Parikymmentä vuotta ratsastusväliä pisti Sonjan miettimään, voisiko hevostelun aloittaa uudestaan. Pikkutyttönä Sonja ratsasti Tuomarinkylän talleilla yhdessä vanhempiensa kanssa. Nostalgiset muistot tulivat mieleen aika ajoin, ja takaraivossa oli ajatus: joskus vielä satulaan. Kun tallitkin sijaitsevat sopivan lähellä Sonjan kotia, oli tullut aika toteuttaa haaveet.

-Kun sitten uskaltauduin ryhmäkurssille, heti naksahti. Tätä minä haluan jatkaa!

Nyt Sonja käy ratsastamassa lähes ympäri vuoden, vähintään kerran viikossa. Kouluratsastus on tämän hetken suosikki.

-Mikä nuorempana sujui tuosta vaan, on nyt paljon vaativampaa. Kun ohjaaja komentaa "vapauta se alaselkä", meikäläinen hakee ja hakee oikeaa asentoa, Sonja huokaa.

-Olen perheetön, satsaan liikuntaan, omaan hyvinvointiin. Työni on ihmisten kanssa toimimista, paljon kohtaamisia ja puhetta. Tallille tullessa on pakko keskittyä tähän hetkeen, työjutut nollaantuvat, Sonja miettii.

-Hevonen tietää jos en ole kunnolla läsnä tilanteessa, eli väkisinkin pää asettuu hetkeen kiinni.Tosi palkitsevaa on myös kun huomaa edistyvänsä. Minulla menee jostain syystä aina vaan suunnat, oikea-vasen, sekaisin. Onneksi opettajat ovat ymmärtäväisiä, Sonja nauraa.

Sonjalle harrastus maksaa vuodessa parituhatta euroa. Summa koostuu Sonjan suosimista kymmenen kerran sarjakorteista, irtotunneista ja kesäkauden kortista.

-Tuo ei ole mielestäni iso summa, etenkin kun varusteet olen aina saanut halvalla. Käytän kirppiksiä ja nettikauppoja. Kypärän pitää olla priima, mutta senkin onnistuin viimeksi löytämään vain vähän käytettynä, Sonja selvittää.

Missä kaasu, entä jarru?

Lotta Aalto on Tuomarinkylän ratsastuskoulun osakas, perheyrityksen monitoiminainen ja ansioitunut esteratsastaja. Lotta kohtaa viikoittain "paluuratsastajia", mutta myös aivan keltanokkaharrastajia.Lotan oma hevonen. Kuva: Marjo Lundvall, Yle

-Sillon lähdetään perusteista liikkeelle. Mistä se hevonen käynnistyy ja miten sammuu...vähän tähän tyyliin, Lotta nauraa.

Aloittelijoiden ryhmä pyritään pitämään pienenä, noin yhdeksän henkeä on sopiva määrä kerralla ohjattavaksi. Välillä tunneille ilmoittautuu kaveriporukoita, jotka ovat päättäneet aloittaa uuden harrastuksen. Äiti–tytär-pareja tulee ja nykyään myös isä–poika-yhdistelmiä.Uljaat ratsut. Kuva: Marjo Lundvall, Yle

-Haetaan uusia kokemuksia, yhteyttä uljaaseen eläimeen. Liikuntaharrastukset ovat useimmilla muutenkin verissä, mutta ilman urheilullista taustaakin ratsastuksessa pärjää. Innostus ja halu oppia on tärkeintä. Ja tietenkin hevosen kunnioitus, Lotta muistuttaa.

-Moni kertoo hakevansa liikunnallista luontoyhteyttä. Kun kaupunkiympäristöstä tulee tänne talleille, mieli rauhoittuu kummasti. Hevosten kanssa kun ei hötkyillä!

Jos välillä muksahtaisi...

Laura Lappalainen kiiruhtaa ilmoitustaululle katsomaan mikä hevonen tänään on hänen kumppaninsa.

-Jack, Laura ilahtuu. Yksi mun suosikeista!Lauran suosikki on Jack. Kuva: Marjo Lundvall, Yle

Laura piti taukoa lapsuuden harrastukseen yli 15 vuotta.

-Opiskelu ja työelämään siirtyminen vei kaiken ajan. Pitää muistaa, että monella harrastusrahaakin alkaa vanhempien kukkaron jälkeen olla vasta sitten kun itse alkaa tienata, Laura tuumaa.

Lauran uusi hevoselämä alkoi opiskelukavereiden innostamana. Ensin lähdettiin porukalla viikon leirille. Nyt kuvioon kuuluvat viikonloppuleirit ja viikkotunnit. Lauran mielestä parasta harrastuksessa on yhteys hevoseen. Kun huomaa olevansa samalla aaltopituudella hepan kanssa, tunne on palkitseva.

-Hevosellakin voi olla huono päivä, ei se toimi kuin kello. Minun pitää olla yhtä aikaa keskittynyt ja rento, silloin se yhteys löytyy, Laura tietää.

-Nyt aikuistuntien aikana en ole vielä pudonnut satulasta. Voisi olla hyvä vähän muksahtaa, tulisi pidettyä mielessä se oikea putoamistekniikka!

Perustietoa ratsastuksesta ja harrastuspaikkoja: http://www.ratsastus.fi/ratsastustietoa

lisää kommentti

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.

linkit

uusimmat

Muualla Yle.fi:ssä