Kummius - pakkopullaa vai kunnia-asia?

Kummia valitessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, kenet perheyhteisöön haluaa liittää. Monet kummit lahjoittavat lusikan kastetilaisuudessa, mutta katoavat vuosien varrella elämästä.

Kummit kannattaa valita huolella

Joissain perheissä kummius kiertää kysymättä suvussa eikä se ole kaikille mieleen. Kimmolla ja hänen puolisollaan on kaksi kummilasta, mutta Kimmolle kummius merkitsee enemmän rihmastoitumista kaukana asuviin sukulaisiin kuin todellista vuorovaikutussuhdetta.

– Kummius on mielestäni väkinäinen, sukusiittoinen velvollisuus. Jos lapsi asuu lähellä, kummius on helppoa ja mukavaa, mutta kun hän asuu kaukana... Tottakai oli siistiä, kun pyydettiin kummiksi ja pidän kummilapsistamme, mutta koska he asuvat kaukana, siitä tulee usein vain yksi pakollinen kahvitilaisuus vuodessa lisää.

Omaa kummiaan Kimmo ei ole nähnyt vuosikausiin, koska tämä riitaantui Kimmon äidin kanssa ja lopetti pitämästä yhteyttä.

Myös Paula, 28, on kahden lapsen kummi. Eero on viisivuotias, Jade täytti juuri neljä. Kummilapset eivät asu aivan lähellä, joten suhde heihin kulkee vielä pitkälti yhteisten juhlien, kuten syntymäpäivien ja muiden perhetapahtumien kautta. Paulan mielestä kummius on kuitenkin tiivistänyt suhteita sekä omiin veljiin että veljien lapsiin.

– Se, että olen isoveljieni lasten kummi, on tuonut oman lisänsä sisaruuteen ja syventänyt suhdettamme. Myös veljieni lapsiin minulla on kummiuden kautta aivan erityinen suhde. Jokaista kummilasteni kehitysvaihetta en ole päässyt läheltä seuraamaan, mutta kun lapset kasvavat, odotan, että suhteemme kehittyy ja pääsemme viettämään enemmän myös kahdenkeskistä aikaa.

Omille kummeilleen Paula välittää edelleen säännöllisesti uutisia elämänsä merkittävistä tapahtumista ja tietää kummiensa olevan kiinnostuneita hänen asioistaan. Kummit muistavat kummityttöään merkkipäivinä.


Kummin kannukset

Paula pitää kummia yhtenä lisänä lapsen läheisten aikuisten joukossa. Tärkeää on hänen mielestään se, että kummilapsilla on luottavainen olo oman kumminsa seurassa.

Kummius– Kummilapsen pitää tietää, että olen aina olemassa häntä varten. Nyt omat kummilapseni ovat vielä pieniä, mutta haluan olla myös rakentamassa meille yhteisiä perinteitä ja traditioita. Esimerkiksi syntymäpäivät ovat tärkeitä.

Kimmo toivoisi kummilapsiensa kasvavan ennen kaikkea ihmisinä, ja siinä hän haluaisi olla heidän tukenaan. Malli on omittu omilta kummeilta ennen välirikkoa.

– Hyvä kummi on sellainen, joka letkauttaa elämänohjeita ja luo hyviä muistoja. Jos olet hyvä tyyppi, se tarttuu. Kummin pitää antaa henkisesti jotakin, latoa elämänviisauksia rivien välistä, eikä vain ostaa lahjoja jouluisin ja syntymäpäivinä.

Paulalla ei vielä itsellään ole lapsia, mutta kummeja valitessaan hän uskoo kiinnittävänsä huomiota perusasioiden eli läheisyyden ja luotettavuuden lisäksi myös siihen, minkälaista elämisen mallia kummi lapselle näyttäisi.

– Toivon, että miettisin perusasioiden lisäksi myös sitä, että suhteesta tulisi vastavuoroinen. Sellainen, että suhde voisi kehittyä ystävyydeksi kummin ja kummilapsen välillä. Ja tietenkin mielelläni valitsisin kummiksi ihmisen, joka toisi lapsen elämään erilaista näkemystä ja elämäntapaa, erilaista aikuisen mallia kuin mitä minä ja puolisoni vanhempina tarjoisimme.

 

"Kummi lahjaksi lapselle"

Yhä useammin vanhemmat myös pyytävät epäviralliseksi kummiksi jonkun perheen läheisen eri uskontokuntaan kuuluvan tai kirkosta eronneen ystävän. Viralliseksi kummiksi tällainen henkilö ei kelpaa, mutta sydämen tehtäväksi kummius on aina avoin.

Maija, 32, on eronnut kirkosta kahdesti. Hän liittyi ensimmäisen eron jälkeen takaisin kirkon jäseneksi pelastaakseen ystävänsä pulasta: ystävä ei ollut tiennyt, että molempien kummiksi lupautuneiden pitää olla kirkon jäseniä, ja hän sai kuulla asiasta vasta ristiäisiä edeltävänä iltana. Aamulla Maija allekirjoitti virallisen todistuksen kirkon uudesta jäsenyydestä ja tuli kummilapsensa viralliseksi kummiksi. Sittemmin Maija on eronnut kirkosta uudestaan. Kummiudesta hän ei ole kuitenkaan luopunut – Maijalle kummina oleminen merkitsee läsnäoloa ja lapsen aikuisena ystävänä olemista eikä kristillisen kasvatuksen antamista.

Myös omalle tyttärelleen Maija valitsi epäviralliset kummit. Maija ja hänen miehensä kutsuvat näitä tukiaikuisia lapsensa "hyviksi haltiakummeiksi".

– Valitsimme haltiakummit huolella, sillä halusimme ikään kuin antaa nämä ihmiset arvoineen ja elämäntyyleineen lahjaksi lapsellemme. Heidät on ikään kuin korvamerkattu lapsemme elämään.

 

Saako kummiudesta kieltäytyä?

Kummilasten määrä on jokaiselle yksilöllinen valinta. Maijalle kaksi kummilasta on tarpeeksi, eikä hän edes kuvittele pystyvänsä omistautumaan useammalle kuin kolmelle maksimissaan. Etenkään, kun elämässä on nyt myös oma pieni tytär.

Entä jos kummiksi pyytää ihminen, jonka lähipiiriin ei halua sitoutua? Vaikka välit voivat kieltäytymisen myötä joutua katkolle, Kimmon mielestä kummiksi ryhtymisestä kuitenkin saa ja pitää kieltäytyä, jos siltä tuntuu.

Myös Paula on sitä mieltä, että jokaisen täytyy kuunnella asiassa omaa sydäntään. Kummius on tehtävä eikä kaikista ei ole sitoutumaan henkisesti siihen.

– Olen miettinyt tätä asiaa. Kunnioitan itse sen verran kummiutta tehtävänä, että jos läheinen ihminen haluaisi minut kummiksi, en näe mitään syytä kieltäytyä. Mutta tietenkin jos kokee, ettei pysty täyttämään itselleen asettamaa tehtävää, pitäisi saada hienovaraisesti ja perustellen kieltäytyä ryhtymästä kummiksi. Jos on oikeus pyytää kummiksi, miksi ei olisi myös oikeutta kieltäytyä siitä?

Kummastuttaako kummiudesta kieltäytyminen? Onko sinulla kokemuksia muiden kirkkokuntien tai uskontojen kummikäytännöistä? Jatketaan juttua kommenteissa.

kommentit

Minua kauhistuttaa se, että kummeille ladellaan hirveästi velvollisuuksia eikä heillä ole mahdollisuutta kieltäytyä tehtävästä, jos haluaa säilyttää välinsä lapsen vanhempiin. Jos sitten suostuu kummiksi, kun ei halua rikkoa välejä, on koko ajan kauhea huono omatunto siitä, ettei ole hyvä kummi.

Tietysti kummiksi pyytäminen on kunnia-asia, mutta monissa perheissä elämäntilanteet ovat sellaisia, että kaikki ylimääräiset velvollisuudet tuovat stressiä. Outoa, kun kaikki lapsilleen kummeja etsivät eivät tätä ymmärrä.

>paha paikka Pe, 2010-12-10 13:30

Ihan totta, en tiedä kehtaisiko kummiudesta kieltäytyä. Itse en ole sylikummina ottanut kummiutta niin vakavasti, ystävien lasten elämässä on ilo olla mukana.

Se on kyllä totta, että elämäntilanteessa ilman omia lapsia on enemmän aikaa myös olla kummi. Mutta saattaa olla, että kun lapsi kasvaa voi myös se ei niin aktiivinen kummi olla hyvä lisä turvahenkilöiden joukossa ja tulla vaikka tärkeäksi kuuntelijaksi. Lapseen on kuitenkin luotava oma ystävyyssuhde, ja se vaatii näkemistä ja yhdessäoloa, parasta mitä kummi voi tehdä.

>vlehtonen La, 2010-12-11 07:43

Minusta kummiudesta on oikeus kieltäytyä. Ja näin olen itsekin joutunut tekemään. Minulle kummilapsia on vuosien mittaan kertynyt jo 7. Nykyään on pakko harkita jo tarkkaan jos joku sattuu kummiksi pyytämään. Mielestäni kummin velvollisuus on hieno kunnia mutta ketään siihen ei saa pakottaa. Kummin on saatava olla kummi myös omalla tavallaan. Ei kaikki halua tai eivät pysty olemaan kummilapsensa kanssa niin paljon kuin vanhemmat sitä ehkä vaatisivat. Nykyään mielestäni kummeilta vaaditaan jo ihan liikaa. Ja sitten tulee turhia riitoja ja mielipahoja siitä kun vanhempien ja kummien odotukset kummiudesta eivät kohtaa.

>Kummitus Su, 2010-12-12 11:11

Kummius, jälleen yksi kirkollinen kummallisuus. Voin erota kirkosta. Voin erota kirkon siunaamasta avioliitosta. Mutta kummiudesta en tuon ihmeellisen instituution mielestä voi erota. Kummilapseen ja tämän käytökseen jo vuosia sitten kyllästyneinä kummeina emme todellakaan voi kirkon kantaa hyväksyä. Tietojemme mukaan asia on silloin tällöin esillä kirkolliskokouksessa ilman tulosta,siis muutosta. Mitään syytä kirkon kiveen hakattuun kantaan emme ole koskaan pyynnöstä saaneet.

>kummit vastoin tahtoaan Su, 2010-12-12 12:07

Aluksi oltiin otettuja kunniasta, mutta kun kastetilaisuudessa huomattiin olevamme kummit n:o 7 ja 8, alkoi glamouri rapista. Anoppi serkkuineen yritti lähentää pikkuserkkuja. Vuosittain on hopealusikka lähetetty joululahjaksi, mutta muuta yhteydenpitoa ei ole. Aivan turhaa siis kummius.

>Kauko Kummi Su, 2010-12-12 17:26

Aina ei kummina oleminen luonnistu. Jos vaikka välit vanhempiin tulehtuu vuosien varrella, kummina oleminen hankaloituu melkoisesti. Siinä ei paljon auta vaikka haluaisikin olla muuta kuin pelkkä kummilusikka-automaatti. Turha siitä on pelkästään kummia syyllistää, kyllä se vanhempien toiminta vaikuttaa aika paljon siihen miten paljon kummi saa osallistua kummilapsen elämään...

>aina ei onnistu Su, 2010-12-12 18:48

Tottakai kummiudesta täytyy saada kieltäytyä. Eihän muuten kysyttäisikään, vaan pelkästään ilmoitettaisiin.

Kummius on tärkeä tehtävä, sen vuoksi täytyy saada harkita molemmin puolin. Eikä kieltäytymisestä saa suuttua! Se olisi jo aika lapsellista. Onhan niitä vaihtoehtoja varmasti muitakin. Mieluummin kieltäytyy kohteliaasti, kuin katoaa kasteen jälkeen lapsen elämästä.

>Henna Su, 2010-12-12 20:59

Eikö kummilla ole hengellisen kasvatuksen tehtävä? Tästä jutusta ei sitä oikein ilmennyt. Taitaa vaan olla niin, ettei kummit usein itsekään ole uskovaisia, niin miten he voisivat hoitaa hengellistä tehtävääkään??

>ihmetteleva Su, 2010-12-12 21:21

Veljeni pyysi kummiksi ja kieltäydyin, koska harkitsin kirkosta eroamista. Myöhemmin erosin. Veli ei ensiksi ymmärtänyt, mutta nykyään olemme hyvissä väleissä.

>Petteri27 Su, 2010-12-12 23:36

Kun omalle lapselle, etsimme kummeja niin, kyllähän me kysyttiin ehdokkailta, että kiinnostaako kyseinen tehtävä ja onko siihen aikaa. Eihän sitä nyt vaan sanota, että olet meidän lapsen kummi sitten loppuikäsi.

>Mika-73 Ma, 2010-12-20 10:43

Omalle kohdalle on sattunut semmoinen tapaus, että eräs ystävä loukkaantui hirveästi kun ei pyydetty lapsemme kummiksi, vaikka itse olen hänen lapsensa kummi. Tasapuolisuuden vuoksi nimittäin pyydettiin ne ystävät, joilla ei ollut silloin lapsia (eikä siis ketään omien kummilasten vanhemmista) ja joilla ei vielä ollut yhtään kummilasta. Mielestäni ei ole syytä ottaa nokkiinsa, jos ei pyydetä kummiksi. Itse en ainakaan ole siitä ikinä hermostunut.

>Heka Ma, 2010-12-20 12:10

Minä haluaisin taas erottaa kummin, jonka valitsin lapselleni epävakaissa olosuhteissa. En siksi, etteikö hän muistaisi lastani tai antaisi lahjoja (joita emme edes halua), vaan siksi, että hän on hyväksikäyttänyt ystävyyttämme loukkaavalla tavalla. On kauheaa, ettei sellaisesta kummista pääse eroon.

>Joh To, 2010-12-23 13:08

Kummiudesta ei tarvitse välittää pätkääkään, olen muistaakseni muutaman lapsen kummi, mutta en ole koskaan (yksiä lakkiaisia) lukuunottamatta hoitanut kummiuttani millään lailla, en millään ihme lusikoilla tai muullakaan. Näiden lasten vanhemmat eivät varmaan muuta odottaneetkaan. Kastejuhlien kunniaksi järjestettiin muistaakseni aikanaan jotkut bileet ja se riitti.

Mikä nykyvanhempia oikein vaivaa??

>lehmätlentää Ti, 2012-05-22 11:42

lisää kommentti

linkit

Kolme faktaa kummiudesta luterilaisessa kirkossa

1. Lapsella on yleensä vähintään kaksi kummia. Elokuussa 2010 voimaan tulleen uudistuksen jälkeen poikkeustapauksessa kummeja voi olla myös vain yksi. Ylärajaa kummien määrälle ei ole.

2. Kummin täytyy olla luterilaisen kirkon konfirmoitu jäsen tai lapsikasteen hyväksyvään kristilliseen kirkkoon tai uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluva konfirmoitu henkilö. Kirkkoon kuulumaton henkilö ei voi olla lapsen kummi.

3. Kummin tehtävä on elinikäinen – kummeja ei voi vaihtaa kastetoimituksen jälkeen eikä tehtävää voi ottaa heiltä pois. Kummien lisääminen erityisistä syistä on mahdollista.

Lähde: Suomen evankelis-luterilainen kirkko

P.S. Kummius ei ole oikeudellisesti merkittävä eli juridista vastuuta tai voimaa kummiudella ei ole. Se on uskonnollinen seremonia.

uusimmat

Muualla Yle.fi:ssä