Toinen vauva syntyy - miten järjestää esikoisen päivähoito?

Perheeseemme on loppusyksystä syntymässä vauva ja aprikoimme kovasti sitä, mitä meidän kannattaisi ottaa huomioon juuri kolme vuotta täyttäneen esikoisen tulevien päivien kulkua miettiessämme.

Uskallammeko ottaa jo puolitoista vuotta päiväkodissa olleen lapsen vielä kotiin vai olisiko parasta antaa hänen jatkaa osan viikosta päiväkodissa? Luonteeltaan esikoisemme on suloinen, varsin nokkela, uusissa tilanteissa  tarkkaileva, vahvasti hoivaviettinen tyttö, joka odottaa malttamattomana pikkusisaren syntymää ja hänen hoitamiseensa osallistumista. Pohdimme, kuinka paljon aktiviteettia ja ikäistänsä seuraa esikoinen kotona ollessaan kaipaisi. Ystäväpiiriimme ei kuulu sopivan ikäistä seuraa ja tytön ollessa varautuneempi luonteeltaan tutustuminen uusiin lapsiin vaikkapa puistossa ei ole ihan yksinkertaista. Toisaalta miten sopeutuminen päiväkotiin ja silloiseen ryhmään myöhemmin (esim. parin vuoden kuluttua, lähes jo eskari-iässä) sitten sujuisi? Miltä nykyisistä päiväkotikavereista, joiden kanssa yhdessä siirtynyt ryhmästä toiseen ja kokenut monia asioita, eroaminen tuntuisi - heistä tärkeimpiä kun oli ikävä kesälomallakin?

Kaikki tämä ja moni muu pyörii päässä ja hyvät neuvot olisivat  tarpeen! Esikoinen siirtyi syksyllä päiväkodin isojen ryhmään eli hänen elämässään on tänä syksynä monia muutoksia edessä. Miten osaisimme tehdä ratkaisun, joka tukisi häntä parhaiten? Uskon, että tuleva vauva ja  siihen liittyvä muutos on suhteessa suurin juuri hänelle - me muut kyllä selviämme :)

Onnittelut uudesta perheenjäsenestä!

Elätte tosiaan suurien ratkaisujen (ja pienten ihmeiden) aikaa. Ainoasta lapsesta esikoiseksi, kahden lapsen vanhemmikis muuttuminen mietityttää varmasti moneltakin kantilta. Kuten varmaan arvaatkin, en osaa puolestanne neuvoa, miten juuri teidän kannattaisi tehdä. Minulla on tarjota enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, mutta ehkä niistä on omalle pohdinnallenne apua.

Mukava kuulla, että kuvaat pientä tyttöänne näin hellästi. Kirjeestäsi päättelen, että pohditte asiaa paljon esikoisenne kaverisuhteiden kautta: miten varmistaa että hänellä olisi kavereita mahdollisen kotihoidon aikana ja sen päätyttyä. Mahdollisesti pelkäätte, että hän jäisi lapsiryhmän ulkopuolelle, jos olisi välillä pois päivähoidosta.

Tämän ikäisen lapsen kaverisuhteet ovat vielä paljolti aikuisen aktiivisuuden varassa. Jos lapsi on kotihoidossa ja arka tutustumaan puistossa, voi vanhempi solmia suhteita tutustumalla muihin perheisiin. Samoin voi kotihoidossa oleva lapsi pitää yhteyttä ”entisiin” päiväkotikavereihinsa, jos vanhemmat vain jaksavat sopia vierailuja. Eihän se tietenkään ole sama, kuin joka arkipäivä koko päiväkotipäivän yhdessä viettäminen, mutta pitää kuitenkin suhteita yllä mahdollisen hoitotauon aikana.

Jos esikoinen jatkaa päivähoidossa, voitte tietysti miettiä lyhyempää hoitoaikaa tai – viikkoa. Mikä olisi riittävä aika päiväkodissa ystävyyssuhteiden varmistamiseksi?

Itse mietin aina sisaruksen syntyessä hoitokuvioita perheen sisäisten suhteiden näkökulmasta. Uuden vauvan syntymä on yleensä vaativampaa, kuin mihin vanhemmat tai esikoinen ovat varautuneet. Huomion jakaminen pienen vauvan ja mahdollisesti sisaruskateudella reagoivan esikoisen välillä on vaativaa. Tällainen myllerrys on kuitenkin tärkeää perheen ihmissuhteiden uudistuessa uuden jäsenen myötä.

Esikoisen jatkaessa päivähoidossa on riskinä se, että hän tuntee itsensä syrjäytetyksi uuden vauvan tieltä. Riski on vielä suurempi silloin, jos päivähoito alkaa juuri vauvan syntyessä. Toisaalta myös kotihoidossa oleva esikoinen voi kokea olevansa ”ylimääräinen” kun äiti joutuu keskittymään vauvan hoitoon.

Itse mietin toisen kerran äidiksi tullessani esimerkiksi näin: Miten varmistaa, että sekä vauva että esikoinen saavat tarvitsemaansa hoivaa ja ikätasoista huomiota? Miten varmistaa, että heidän keskinäinen suhteensa lähtee kehittymään? Miten varmistaa, ettei esikoinen tunne itseään kohtuuttoman syrjäytetyksi? Miten antaa vauvalle hoivaa hänen tarvitsemassaan rytmissä, kun esikoisen päivien kulku voi olla varsin toisen rytminen?

Oman pohdinnan apuna voi olla myös oman ja puolison lapsuusaikojen muistelu. Miten minun vanhempani ratkaisivat päivähoitoasiat kun olin lapsi? Sainko mielestäni reilua kohtelua suhteessa sisaruksiini? Millä tavoin elämäntilanteemme on nyt samanlainen, millä tavoin erilainen?

Mitä tahansa päätättekin, olen varma, että seuraatte ratkaisunne vaikutusta tyttäreenne ja tarvittaessa mietitte asia uudelleen. Oma – täysin tieteellisesti perustelematon- tuntumani on, että näin hellästi ja ymmärtävästi lapsestaan kirjoittava äiti kuin sinä, ei voi tehdä huonoa ratkaisua.

Vielä onnittelut koko perheelle!

 

Janna Rantala on lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja pienten lasten äiti. Hänellä on laaja työkokemus lasten ja perheiden ongelmista - vauvasta teini-ikäisiin. Hän on toiminut myös aikuispsykiatrina, neuvola- ja koululääkärinä sekä kouluttajana. Tällä hetkellä hän opiskelee perhepsykoterapeutiksi.


kommentit

Kummaa meininkiä nykyään, miksi lapset eivät saa olla kotona jos äitikin on. Käsittääkseni hoito on tarkoitettu työssä käyville, jotka ei sitten saa lasta hoitoon kun paikat on täynnä. Ei kukaan kotiin homehdu tai jää jälkeen mistään. Miten edes jaksaa pukea vanhemman lapsen aamulla ja kuskata hoitoon?

>Huh Ke, 2011-10-26 11:19

Asia on ajankohtainen. 10 vuotta sitten, kun saimme toisen lapsemme, ei tullut mieleenkään viedä esikoista päivähoitoon. Toki esikoisen kaverisuhteiden eteen piti nähdä vaivaa, tämänikäisen kaveriruhteet kun todellakin ovat vielä paljon aikuisen aktiivisuuden varassa. Mutta puistossa kun vietettiin paljon aikaa, niin sieltä niitä kavereita sai. Ainakin silloin puistoissa oli vielä myös 3-5 vuotiaita.

Tänäpäivänä esikoisen kotihoito vauvan syntyessä tuntuu olevan pikemminkin poikkeus. Miksi? Miksi kerhoja, seurakunnan tai muun instanssin, hyödynnetään niin vähän? Mietin myös ylisuuria lapsiryhmiä päiväkodeissamme, ja maamme taloustilannetta. Resurssit päiväkodeissa ovat niukat, sijaisia ei aina saa ottaa jne. Tiedän tämän itse päiväkodeissa työskennelleenä. Aikusresurssin niukkuus on myös isojen puolella ongelma - ei vain pienten puolella, joissa välttämättä aina ei esim. päästä ollenkaan ulos koska työntekijöitä ei riitä pukemaan ja riisumaan lapsia. Aikuisresurssin niukkuus näkyy isojen ryhmissä esim sosiaalisissa tilanteissa, mutta oppivathan lapset edes sitä viidakon lakia sitten.

Miten meillä on varaa hoitaa lapsia päiväkodissa, jos vanhempi on kotona? Kuuma peruna, johon poliitikot eivät uskalla tarttua, eivät tahdo menettää äänestäjiään.

>tylsä täti Ke, 2011-10-26 11:28

Itse pohdin ihan samaa kysymystä. Esikoisemme on 2v.2kk, kun pikkuveli syntyy. Kaipaako 2v. jo kavreita? Hän on ollut jo tarhassa ja tuntuu viihtyvän. En luultavastikaan pysty tarjoamaan hänelle aktiivisesti samanikäisetn lasten seuraa. Olisi ollut kiva kuulla asiaan perehtyneen henkilön rehellisempi neuvo.

>p Ke, 2011-10-26 12:37

Hyvä pointti tuo kerhojen ja avoimien päiväkotien toiminta. On olemassa monenlaisia kerhoja tai vaikka ulkona toimivia puistotätejä, joissa lapsi saa varmasti sosiaalisia kontakteja. Niihin voi osallistua säännöllisesti. Muutama kerta viikossa on varmaan jo oikein hyvä : )

>Elli Ke, 2011-10-26 13:30

Meilläkin pohdittiin tuota, ainakin sekunnin verran. Tietysti lapsi kotiin kun on hyvä tilaisuus. Pientä virikehoitoa varmaan voisi harrastaa, mutta onhan se kotielämä tuonikäiselle ihan parasta! Kolmevuotias on pieni, vaikka se saattaa isolta tuntuakin! Eskassa sitten on niitä kavereita!

>Betteri Ke, 2011-10-26 14:30

Tärkeintä on että päätätte itse mikä teille ja lapsellenne on paras. Jos kuuntelee muita, niin sinut syyllistetään; teet sitten niin tai näin, niin aina jonkun mielestä väärinpäin...

Toiseksi jos huomaatte, ettei järjestely toimi, niin asiat voi muuttaa.

Meillä oli poika 4-v kun syntyi sisko. Ei tullut mieleenkään ottaa pois päiväkodista, jossa oli paljon kavereita. Poika kävi sitten kahtena päivänä viikossa siellä, ja päiväkoti sai aika pitkälle sanoa mitkä päivät oli sopivat, jos oli hiljaisempi päivä niin silloin poika oli siellä. Pikku toive meillä oli että edes välillä osuisi päivät samoiksi parhaan ystävänsä kanssa.

Tuo että ystävyyssuhteiden ylläpito on vanhempien aktiivisuuden varassa, on se myös niiden ystävien vanhempien varassa, jaksavatko he ottaa vieraita omien työssäkäynti-kotityörutiiniensa ohessa?

Meillä vauva oli niin huono nukkumaankin että helpotti kun sai edes päivällä huilata sen vähän mitä vauva nukkui. (Vauva kävi sairaalassa unikoulussakin vaille 1-vuotiaana, kun lääkäri kai huomasi että äidin verenpaine alkaa huidella 170/110, ja ilmeni jo rytmihäiriöitä unenpuutteesta johtuen jne.)Isäkin on toki olemassa mutta matkatöissä.
Kaikilla ei ole vauvan kanssa edes vaikeaa, mutta lapselle (omista lapsistani päätellen) juuri 3-v alkoi ystävät olla tärkeitä, jonkinlaisia "itsenäistymisharjoitteluja", kait.

Ja vielä tuohon, jos lapsesta tuntuu että hänet viedään päiväkotiin pois tieltä, no entäs jos lapsesta tuntuu että vauvan takia hänellä ei ole kavereita enää...

Itse jatkaisin aluksi vaikka sen pari pv/viikko päiväkodissa, jonkin ajan kuluttua kysyisin lapseltakin mitä hän on mieltä, onko kiva jatkaa näin vai haluaisiko hän olla "aina" kotona, ja miltä sitten itsestä on tuntunut, sinä kuitenkin lapsesi parhaiten tunnet.
Meidän lapsi oli ainakin innokas laulajakin, olisi ollut kova paikka jäädä pois esim. joulujuhlan esityksistä, jotka silloin osuivat juuri kohdalle.
Tsemppiä, tehkää oma päätös, jota korjaatte tarvittaessa:-)

>itse päätätte ilman muiden mielipiteitä To, 2011-10-27 12:08

Vahinko, ettei ole enää puolipäiväyhmiä kuin kai esikoulussa. Ajattelen, että olisi hyvä pystyä säilyttämään lapsella jonkinlainen päivärytmi ja jos lapsi aikoo säilyttää kaverinsa päiväkodissa, hän ei voi olla kovin monena päivänä poissa.
Jos äiti on innostunut ja jaksaa tukea isommankin leikkiä, niin varmasti kotona on paras, mutta eikö meillä pitäisi olla varaa mahdollistaa lapselle myös hänen lakisääteinen subjektiivinen oikeutensa päivähoitoon. Eri asia jos lapsi on haluton lähtemään sinne!
Pitäisi todella ajatella uudelleen varhaiskasvatuspalveluita lapsenkin näkökulmasta.

>monta puolta asioilla Ma, 2011-10-31 19:06

On kaunis ajatus, että niitä tärkeitä päiväkotikavereita voisi tavata myös päiväkodin ulkopuolella. Jos näiden lasten vanhemmat ovat työssäkäyviä, niin en usko, että se toteutuu. Ainakin meidän perheessämme illat ollaan perheen kesken ja viikonloppuisin tapaillaan vanhempien kavereita sekä heidän lapsiaan.

>Riitta La, 2013-01-05 00:50

lisää kommentti

linkit

uusimmat

Muualla Yle.fi:ssä