Millaista on olla isoäiti?

Äitienpäivä. Kuva: Stock.xchng


Höpsähtäminen vain tapahtuu

Espoolaiselle Leena Schönberg-Saarelle mummiksi tuleminen oli hämmentävä kokemus. Hän oli seurannut ystäväpiirissään "höpsähtäneitä" mummeja, jotka ensitöikseen kaivoivat aina lastenlasten kuvat esiin eivätkä paljon muusta puhuneetkaan. Nykyisin hän muistaa ottaa huomioon vastaavat omat hössötyksensä kun seurassa on ystäviä, joilla ei ole lapsenlapsia.

Kun Leena sai kuulla, että tytär odottaa lasta ja tajusi itse tulevansa mummiksi, hän liikuttui valtavasti ja itki ilosta.

Tyttären odotus ja synnytys oli jännittävää aikaa.

- Kyllä sitä elää mukana hetki hetkeltä toivoen, että kaikki sujuisi mahdollisimman helposti ja onnellisesti. Jo ajatuskin siitä, että omalla lapsella on pelkoja, kipuja tai jopa jotain vielä kauheampaa, tuntuu jo sinänsä pahalta. Kaiken lisäksi kysymyksessä on oma pieni lapsenlapsi, jonka toivoisi syntyvän mahdollisimman hellästi ja turvallisesti.


Miten isoäidiksi tullaan?

Kun kaikki lopulta meni hyvin ja Leenasta tuli Rufus-pojan mumi, hän huomasi ettei isoäitiys ole ihan automaattista.

- Huomasin astuvani mummiuteen ehkä samoin kuin aikoinaan äitiyteen, pikkuhiljaa tilanteiden mukana.

Leenan mielestä vanhemmuuteen kuuluu ikuinen turvallisuuden tarjoaminen niin omille lapsille kuin lapsenlapsillekin. "Minä autan sinua, aina, kaikissa tilanteissa kuuntelemalla, neuvomalla parhaan taitoni mukaan. Minä en torju sinua."

Kasvatuksen päävastuu on Leenan mielestä vanhemmilla. Kun kaikki on hyvin, lasten ja vanhempien välinen vaistomainen kontakti on kaikkein läheisin ja tärkein.

- Isovanhempana koen tärkeäksi olla puuttumatta uuden perheen asioihin muuten kuin neuvoa pyydettäessä. Silloinkin yritän pysyä mahdollisimman puolueettomana ja neutraalina. Niin kauan kuin perheessä ei ilmene vakavia ongelmia, asiat hoitunevat parhaiten ilman ulkopuolisten tuputtamia neuvoja tai kannanottoja. Sitä paitsi maailma muuttuu ja sen myötä myös tilanteet, jotka kasvattavat ihmisiä.


Kuinka isovanhemmuus eroaa vanhemmuudesta?

Isovanhempana Leenalla on enemmän aikaa lapsenlapselle kuin lapsen vanhemmilla, jotka hoitavat myös kaiken arjen siinä ohessa.

- Tästä syystä en hermostu nelivuotiaan pojan kanssa samoin kuin hänen vanhempansa - tai minä suhteessa omiin lapsiini aikoinaan! Se on ehkä yksi hienoimmista puolista isovanhemmuudessa.

Leena on myös iloinen, että voi tehdä ja toimia eri tavoin kuin lapsen vanhemmat.

- Sen aikaa kun lapsenlapsi on luonani, hän on kaikkein tärkein! Ja isovanhemmillahan on onneksi yleensä myös mahdollisuus "palauttaa pikku riiviö vanhemmilleen", jos voimat hiipuvat.

Leenan mielestä lapselle on tärkeä opettaa, että mummilassa voi olla eri säännöt ja tottumukset kuin lapsen omassa kodissa. On tärkeää osoittaa, että on monta tapaa hoitaa asioita, eikä tapoja tarvitse asettaa paremmuusjärjestykseen.

Leena mielestä myös aikuisten tulee olla valmiita kasvamaan lapsen myötä, kehittämään omaa kuuntelu- ja ymmärryskykyään sekä neuvottelutaitojaan, oppia tukemaan lasta hankalissakin olosuhteissa, hyväksymään omat puutteensa ja rajoituksensa ja opetella viisautta, joka ei mitenkään ole automaattista!

-  On tärkeää saada omatkin lapset ymmärtämään, että näissä asioissa ei koskaan ole valmis! Tärkeää on olla avoimesti ja rehellisesti osaamatta ja tietämättä kaikkea.


Mitä haluat kokea yhdessä lapsenlapsen kanssa?

- Voi, haluaisin kokea niin paljon heidän kanssaan! - Toisaalta järkevästi ajatellen on viisainta olla roikkumatta mukana joka käänteessä. Se olisi arvatenkin enemmän haitaksi kuin hyödyksi.

- Haluan jakaa niitä ihania oivalluksen hetkiä, joita lapsilla on niin paljon - ja jotka aikuistuessa valitettavasti pikkuhiljaa pyrkivät katoamaan. Ihaninta on saada katsella maailmaa lasten silmin. Heittäytyä hulluttelemaan mahdottomiin mielikuvitusjuttuihin, kokeilla asioita lapsen rajattomien mahdollisuusvaihtoehtojen kautta. Nähdä kuinka lapsi oppii, kasvaa ja kehittyy. Opetella niitä asioita, joihin ei pysty antamaan vastauksia lapsen kysyessä!

Äitienpäivä

Lapsen kanssa pitää osata oleilla

Kun helsinkiläinen Sirkku Penttilä sai tiedon tulevasta isoäitiydestä, päällimmäinen tunne oli ilo ja ihanuus. Hän eli tyttären odotusta mukana ja palasi myös omien lasten odotukseen.

- Odotimme poikaa, mutta Heidi saikin tytön. Aivan kuten minullekin kävi esikoisen kanssa.

Sirkun tyttärentytär Ella on nyt kaksi vuotta ja neljä kuukautta.


Salliva isovanhemmuus

- Uskon, että nyt vanhempana on viisaampi, kokeneempi ja varmempi. Nuorena sitä yritti, että kaikki on täydellistä, mutta nyt ymmärtää että kaikki ei ole niin tarkkaa ja täsmällistä.

Parasta Sirkusta on vain oleskella Ellan kanssa.

- Oikeastaan me vain olemme, ja Ella haluaa leikkiä. Ulkoilemme myös paljon, olemme luonnossa ja puhumme vuodenajoista. Teemme myös arkisia juttuja yhdessä ja käymme leikkipuistossa.

Ellalla on mummilassa tutut kuviot, sillä Sirkku on hankkinut sinne omat tarpeelliset tavarat.

- Tänne on helppo tulla ja toivon että tämä tuntuu toiselta kodilta. Meillä homma kyllä pelittää. Täällä on tietyt säännöt ja kotona on omat säännöt.


Mitä haluat opettaa lapsenlapsellesi?

- Minulla on henkilökohtainen vahva muisto omasta isoäidistä, jolta sain elämään vahvuudeksi peruspositiivisen virityksen. Haluan välittää Ellalle, että maailmassa voi tapahtua ikäviä asioita, mutta niistä selviää. Haluaisin myös, että hän arvostaa itseään, opiskelee ja oppii tekemään töitä.

- Luonto on toinen tärkeä asia. Minun lapsuudessani kalastettiin ja oltiin luonnossa - luonani kaupunkilaislapsi saa kokea sitä. Kerätä vaikka mehiläisiä ja tutustua niihin.

Sirkun elämään lapsenlapsi tuo arvokasta pienen lapsen iloa ja välittömyyttä. Ella kutsuu isoäitiä ää-äidiksi (isoäiti), eikä jää hiljaiseksi äänekkäässä suvussa.

- On onni olla yhdessä. Se kantaa pitkälle.

- Mummilasta pitää löytyä vastapainoa kodin kiireeseen. Lapsenlapsen kanssa joustaa enemmän tai luovii vaikeista tilanteista. Ja ehkä vieraskoreuttakin voi olla ilmassa.


Miten näet oman tyttäresi äitinä?

- Näen paljon itseäni. Kunnioitan häntä tosi paljon äitiydessään, mutta huomaan epävarmuuden eli sen pohdinnan, onko hän hyvä äiti. Yritän kyllä kannustaa. Se pitää vain hyväksyä, että välillä lapsi koettelee eikä kaikki mene putkeen.

Sirkunkin mielestä maailma on muuttunut paljon, mutta lapsi ei nykypäivänäkään tarvitse tavaraa, vaan hyväksyntää ja rakastettuna olemista. Jokainen valitsee itselleen parhaimman mallin kasvaa ja elää.

kommentit

Ei kommentteja.

lisää kommentti

linkit

uusimmat

Muualla Yle.fi:ssä