Tokaluokkalaisen vanhemmalla vielä mahdollisuus hoitovapaaseen

Monet äidit miettivät, kiiruhtivatko hoitovapaalta liian aikaisin takaisin töihin lasten ollessa pieniä. Silloin ehkä tuntui, että työmahdollisuudet ja mielenkiintoiset tilaisuudet lipuvat ohi. Koululaisten vanhempia saattaa kaduttaa kiireinen töihin paluu; moni miettii, etteivät ohi lipuvat työtilaisuudet ehkä olleetkaan niin tärkeitä kuin ohi lipuva lapsuus.

Myös minä kiirehdin töihin aikoinani, kaksikin kertaa. Poikkeus vahvistakoon säännön, sillä minä en totta puhuen kadu päätöstäni töihin paluusta. En vain yksinkertaisesti ole kotiäitityyppiä, eikä perheemme rahatilanne olisi pidempää hoitovapaata siihen aikaan kestänyt. Yhteiskunnalla on tapana syytellä äitejä, jotka vievät lapsensa liian aikaisin hoitoon. Ehkä siksi itsekin koin tarvetta selitellä töihin paluuta. Ehkä koin jopa häpeää ja huonon äitiyden tunnetta valinnastani.

Toisinaan olen kuitenkin leikkinyt ajatuksella, että saisin viettää äitiys- ja hoitovapaata nyt hieman isompien lasteni kanssa.

Kuulin erään ystäväni jäävän osittaiselle hoitovapaalle. Hämmästyin, sillä hänen nuorimmaisensa oli toista luokkaa käyvä koululainen. Luulin, että hoitovapaalle voi jäädä vain pienen lapsen kanssa. Olin väärässä.

Kela tarjoaa meille vanhemmille mahdollisuuden jäädä osittaiselle hoitovapaalle lapsen toisen kouluvuoden loppuun saakka. Osittaiselle hoitovapaalle voivat jäädä vaikka molemmat vanhemmat yhtä aikaa, kunhan hoitoaika on eri. Kela maksaa osittaisesta hoitovapaasta hieman alle sata euroa kuukaudessa – tuki on veronalaista tuloa. Osittaisen hoitovapaan aikana viikoittainen työtuntimäärä pitää olla alle kolmekymmentä tuntia. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi kuusituntista työpäivää tai nelipäiväistä työviikkoa.

Pienen koululaisen viikoittainen oppituntimäärä ei ole kuin parikymmentä tuntia viikossa eli noin nelisen tuntia päivässä. Vanhemman työviikkoon tunteja kertyy tuplasti enemmän – koululaiselle monta yksinäistä tuntia kotona. Tokaluokkalaisille ei kaikissa kunnissa tarjota enää automaattisesti iltapäiväkerhoa tai kerhopaikkoja on rajoitetusti. Eivätkä kaikki lapset viihdy iltiksessä – isot ryhmäkoot, melu, tilojen ahtaus sekä lelujen ja piirustuspaperin puute ovat ainakin oman lapseni mukaan iltapäivähoidon ongelmia.

Osittaista hoitovapaata haettaessa on työtuntien järjestelemisestä sovittava aina työnantajan kanssa, eikä Kela päätä työaikasi ehdoista. Osittaisesta hoitovapaasta saatu korvaus ei ehkä korvaa menetettyä työtuloa, mutta tarjoaa kuitenkin vaihtoehdon koululaisen vanhemmalle viettää enemmän aikaa lapsensa kanssa.

En tiedä, vahingoittaako lasta aamuisin tai iltapäivisin yksin vietetty aika – itse koin lapsena ajan lähinnä maistiaisena vapaudesta. Oli aikaa lukea akkareita, leikkiä kavereiden kanssa ja penkoa salaa äidin korurasiaa. Sai mielin määrin rämpyttää Commandore64:sta, nauhoittaa kasetille omaa puhetta ilman että kukaan kuuli, kuunnella vanhempien kallisarvoisia älppäreitä tai syödä kymmenen paahtoleipää reilulla voikerroksella. Toisaalta voihan olla, etten vain muista ikäviä hetkiä - niitä kun kaipasi äitiä kotiin.

Omien lapseni kohdalla tiedän, että joinain päivinä vanhemman tarve on suurempi kuin toisina. Tuntuu, että lapseni nauttii yksinolosta yhtä paljon kuin minä aikoinaan. Toisaalta hän on iloinen jos jään kotiin etäpäiväksi ja olen läsnä, vaikka omien töitteni kimpussa. Ehkä syynä ovatkin autokyydit kouluun ja valmiina odottava välipala?

Tuntuu kuitenkin mukavalta ajatella, että kuopuksen kohdalla voisin käyttää tätä yhteiskunnan suomaa etua hyväkseni. Mietin, että se on ehkä viimeinen mahdollisuuteni olla vielä hieman enemmän läsnä lapsilleni heidän lapsuudessaan. Lapsuudessa, joka tuntuu kuluvan nopeutuvalla tahdilla.