Uhkailua, lahjontaa, kiristystä

- Jarppi the Duudson, moi!

- No mooi.

- Ehditkö vastata pariin kysymykseen?

- Joo-o, anna tulla vaan.

- Miten duudsonmaisittain saisi lapsen huolehtimaan omat vaatteensa oikeille paikoilleen?

- Vanhassa vara parempi. Uhkailu, lahjonta ja kiristys toimii aina.

- Pitäisikö meidän vanhempien olla kuitenkin lapsellisempia? Kuinka siihen pystyy, jos on tiukkapipo perimältään?

- Pitäis mun mielestä olla lapsellisempia, vaikka totta kai vanhempana pitää olla valmis myös kantamaan vastuu omista tekemisistä. Lapsiltahan sitä lapsenmielisyyttä oppii. Pitää osata nähdä, kuinka nerokasta lapsen ajattelu on kun ei oo mitään itsesensuuria. Tuntuu että “aikuuset” miettii ihan liikaa että miltä asiat näyttää tai kuulostaa, ja sillon jää monta hauskaa juttua kokematta.

- Olet kyllä aika lapsellinen reikäpää. Mistä se juontaa juurensa?

- En välttämättä ollu lapsena yhtään sen vilikkaampi ku omat kaverinikaan. Vanhenemisen myötä se äirin mairosta saatu lapsenmielinen reikäpäisyys ei vaan oo lähteny musta mihinkään. Koko Duudsoni-homma on varmasti alannu siitä ku samanhenkiset kaverukset on lyöttäytyny yhteen tekemään juttuja mistä pitää.

- Miten meistä aikuisista tulisi onnellisempia ihmisiä ihan tavallisessa perhearjessa?

- Sanoosin, että panostaminen perheen yhteiseen tekemiseen ja ylipäänsä yhteisen ajan järjestäminen kaiken kiireen keskelläkin on tärkeetä. Mutta sen yhteisen tekemisen lisäksi kaikilla pitäis olla mahdollisuus tehdä myös niitä omia juttuja mihin muut perheenjäsenet ei välttämättä liity ollenkaan. Samalla jos onnistuis vielä karsimaan pois sellaaset asiat mitä ei tykkää tehrä.

- Mitä omat vanhempasi ovat tehneet mielestäsi oikein?

- Omat vanhemmat on aina tukenu mua mun tekemisissä ja valinnoissa. Vaikka ne ei välttämättä ookkaan aina ollu samaa mieltä asioista ku minä. Mutta se on ehdottomasti ollu mulle tärkee voimavara. Varmasti on jotain huonookin ollu, mutta niinku sanotaan että aika kultaa muistot. Nyt ku ajattelen elämääni niin en voi kyllä moittia missään suhteessa.

- Mitä et haluaisi välittää perintönäsi omalle lapselle?

- Mähän oon luonteeltani todella ittepäinen enkä välttämättä osaa luopua omista näkemyksistä, vaikka toisen näkemys voiski olla periaatteessa parempi. Se piirre jos ei periytyisi... ainakaan niin voimakkaana!

- Entä millainen isä haluaisit olla?

- Oikeudenmukaanen, kannustava ja tukeva, mutta rento.

- Okei - oma lapsesi saa kotona pahaa jälkeä aikaan testatessaan Duudsonien keittiövinkkejä. Mitä teet?

- Jos se tekee asiat juuri meidän mallin mukaan, niin sillon onnitellaan että oppi on menny perille. Mutta jos se on keksiny jotain omia luovempia tapoja, niin sitte palkitaan!

- Suomalaiset käyttävät kuulemma keskimäärin vain 6 minuuttia päivässä yhteistä jakamatonta aikaa perheensä kanssa. Onko tämän muuttaminen teidän tämänhetkinen missio?

- Toi 6 minuuttia päivässä on selvinny jostain tutkimuksesta ja sehän kyllä kuulostaa karun vähältä. Kyllä me halutaan kannustaa ihmisiä tekemään enemmän yhres, mutta en sanoisi että se olis meirän ultimaallinen missio. Kaikki tekee omat ratkaasunsa.

- Mikä sinua ärsyttää suomalaisessa vanhemmuudessa eniten?

- Tähän en kyllä pysty sanomaan mitään, koska kukin vetää tyylillään, eikä oo mun asia sanoo mikä on oikeen tai väärin.

- Mietipä, millaisen esikuvan touhuillanne annatte lapsille. Joudutteko karsimaan hurjimpia ideoitanne?

-  Ei oo tarvinnu karsia. Kuitenkin kasvatusvastuu on kotona ja koulussa, ei meillä. Me tehdään viihdeohjelmaa, ja vanhemmathan sen päättää, mitä antaa lastensa kattoa.

- Ok, kiitos Jarppi näistä! Jään pohtimaan.

- Eipä mitään, soittele jos on vielä jotain.

- Joo, palaan asiaan jos lukijoilla on vaikka jotain kysyttävää. Moi!

- Mooi!