Lastenpsykiatri Janna Rantala: Tasapuolisuudesta

Yksi lastenkasvatuksen suurista totuuksista on vaatimus tasapuolisuudesta. Vilkaiskaapa mitä tahansa kasvatusopasta jollette usko! ”Kohtele lapsiasi tasavertaisesti”.”Älä suosi ketään lapsistasi”. ”Oletko tasapuolinen lapsillesi?”

Kyllä parhaani mukaan kohtelen, en tietääkseni suosi ja olisin kyllä, mutta miten?

Mitä on tasapuolisuus? Otetaan asia pohdintaan vanhemman lapselle antaman mukavan huomion näkökulmasta. Esimerkkinä käytämme täysin randomilla valitun herra ja rouva J. Rantalan perhettä, jossa on kolme alle kouluikäistä lasta.

Esimerkissämme rouva Rantala on lähdössä kauppaan ja voi ottaa mukaan yhden kolmesta lapsestaan. Rouvan perheessä tämä on suuri huomionosoitus lapselle: saahan hän olla äidin kanssa kahden ja painella hedelmävaa`an nappuloita. Jokainen lapsi haluaisi mukaan. Millä perusteella valinta tehdään tasapuolisesti?

Tasajaolla? Merkitään listaan kullakin kerralla mukaan päässeet. Toimii hyvin, kunhan listassa on myös mukaanpääsyt renkaidenvaihtoon, roskien vientiin, isomummon luokse sairaalaan, pullojen palautukseen, uimaan, kävelylle, kirjastoon, balettiin ja se kerta, kun äiti luki yhdelle lapselle kaksi iltakirjaa ja muille vain yhden. Nyt tarvitsee enää määrittää kuinka montaa roskien viemistä vastaa yksi baletti.

Iän perusteella? Nuoremmat lapset pääsääntöisesti tarvitsevat enemmän äidin läsnäoloa kuin isommat. Toisaalta, isompi lapsi on tottunut olemaan äidin kanssa kahdestaan ennen sisarusten syntymää, ja on siis menettänyt paljon äidin huomiota, jota nyt olisi mahdollisuus korvata.

Sukupuolen perusteella? Onko kaupassakäynti rouva Rantalan mielestä enemmän tyttöjen tai poikien juttu? Entä renkaidenvaihto? Tai baletti?

Henkilökohtaisen tarvitsevuuden perusteella? Yksi perheen lapsista on selvästi herkempi vanhemman poissaololle kuin kaksi muuta. Hän toivoo usein saavansa olla äidin kanssa kahden. Hänelle mukaan pääseminen merkitsisi enemmän kuin kahdelle muulle.

Helppouden perusteella? Kivemmin käyttäytyvä ja taitavampi selviäisi reissusta nopeasti ja reippaasti, eikä todennäköisesti kirkuisi karkkihyllyn kohdalla rouva Rantalaa nolottavalla tavalla.

Muun elämän kuormittavuuden perusteella? Yhdellä lapsista on ollut viime viikkoina tosi kurjia kokemuksia: korvatulehdus, sairaalan joutuminen ja inhottavan makuinen lääkekuuri. Hän tarvitsisi ehkä hieman hemmottelua korvaukseksi.

Sen hetkisen reagoinnin perusteella? Yksi lapsista itkee ja pyytää mukaan pääsyä epätoivoisesti. Toinen pyytää nätisti. Kolmas murjottaa valmiiksi siltä varalta, ettei tule valituksi. Suosiako siis epätoivoa, murjotusta vai kohteliasta käytöstä?

Tilanteen mahdottomuuden perusteella? Ikävintä on se, että tarkan harkinnan jälkeen tehty valinta on kuitenkin yhden lapsen mielestä oikea ja kahden mielestä väärä. Lasten pettymystä joutuu sietämään silti, vaikka olisi tasapuolinen. Rouva Rantala voisi olla tasapuolinen itselleen ja mennä kauppaan yksin.

Ja tämä on vain yksi lukuisista draamoista, joita perheessämme eletään päivittäin.

Eihän tässä olisi ongelmaa, jos tasapuolisuus ei olisi minulle ja miehelleni niin tärkeää. Silloin valitsisimme kenet lapsen kulloinkin sattuu, sitä kummemmin pohtimatta ja syyllistymättä.

Kerran väsyimme tilanteeseen niin, että rupesimme piloillamme kahden kesken pohtimaan suosikin valintaa. Ihan pokkana nostaisimme yhden lapsista muiden yläpuolelle. Antaisimme aina hänelle ensin, ottaisimme hänet mukaan joka paikkaan, katsoisimme kiistoissa hänen olevan oikeassa, sallisimme hänen sorsia sisaruksiaan ja niin edelleen.

Valinta oli tosi vaikea. Omat syntymäjärjestyksemme – esikoinen ja keskimmäinen – vaikutti selvästi. Kukin lapsista oli omalla tyylillään ihana ja omalla tyylillään rasittava. Mieheni arvosti osin eri ominaisuuksia kuin minä.  Emme kyenneet valitsemaan tasapuolisesti suosikkia.