Lastenpsykiatri Janna Rantala: Tyttöjen värit ja poikien värit

Lastenpsykiatri Janna Rantala: Tyttöjen ja poikien värit. Kuva: Paul Tonner, sto

Talvisessa leikkipuistossa kuopus yritti kiivetä liukumäen portaita. Taidot olisivat riittäneetkin, mutta toppapuku kiristi polvista niin, ettei jalka noussut. Haalarin niskalapun tarkistus paljasti koon olevan auttamattomasti liian pieni. Missä välissä lapsi näin kasvoi? Viime talvenahan tämä oli ihan sopiva…

Olen oikeastaan joutunut perehtymään lasten vaatehankintoihin vasta kolmannen lapsen synnyttyä. Sitä ennen minut on tältä rasittavalta rättisirkukselta pelastanut suunnaton onni: lapseni ovat syntyneet serkussarjan häntäpäässä. Esikoinen sai säännönmukaisesti mukavan vaatepaketin serkuilta pieniksi jääneitä vaatteita. Mukana oli vuosittain täysin käyttökelpoiset toppahaalarit ja muut talvivarusteet. Niistä suurin osa kelpasi hyvin vielä keskimmäiselle ja nuorimmallekin. Mutta jossain vaiheessa serkut lakkasivat kasvamasta yhtä kiivaasti tai vaatteet ehtivät kulua käytössä puhki.

Siispä alennusmyynteihin. Kuopuksen lisäksi oikeastaan keskimmäinenkin tarvitsi uuden talvipuvun ja esikoinen kypärämyssyn. Tässähän kaikki ostokset hoituisivat näppärästi samalla!

Lastenvaatekaupassa ystävällinen myyjä tarjoutui auttamaan. Kerroin etsiväni 92- senttistä talvihaalaria. Myyjä tarkensi toiveitani: ”Tytölle vai pojalle?”

Kysymys yllätti minut. Hetken ajattelin olevani vielä enemmän pihalla lasten talvivaatetuksesta kuin olin luullutkaan. Oliko haalareissa jotain teknisiä eroja sukupuolen mukaan? Ehkä haarovälin tukevampi pehmustus pojille? Erityinen haarakiila tytöille?

Etukäteen olin ajatellut valitsevani talvihaalarin hinnan ja käyttöominaisuuksien mukaan: kankaan kestävyys, päälle pukemisen helppous, turvallisuus… Nyt ymmärsin tärkeimmän kriteerin olevankin haalarin kuosin väritys.

Jokin haalarien värimaailmassa sai minut surulliseksi. Suru vain paheni kun siirryin lasten sisävaatteita myyville osastoille. Vastasyntyneille myytiin sukupuolineutraaleja asuja, mutta yksivuotiaasta alkaen linjat erkanivat: tytöille söpöilevää kimaltavaa pinkkiä, pojille tummansävyisiä moottoripyöräprinttejä. Tyttöjen osaston paidoissa oli kyllä Aristokattien Marie-kissan kuva, mutta Toulousea ei löytynyt kummaltakaan osastolta.

Pauhasin asiasta myöhemmin ystävälleni. Hän oli havahtunut tähän höpsöyteen jo esikoisensa vauva-aikana. Hänen siniseen haalariin ja ruskeaan pipoon puettua vauvaansa kutsuttiin leikkipuistossa poikkeuksetta pojaksi.  Jos ystäväni vaihtoi vauvansa pipon pinkiksi, vauvaa kutsuttiin tytöksi.

Miksi vauvan - tai isommankaan lapsen - sukupuolen tulee olla ulkopuolisille tunnistettavissa? Miksi emme leikkipuistoissa puhu vain ”vauvoista” tai ”lapsista”, kun puhuttelemme meille tuntemattomia pieniä ihmisiä? Miksi ihmisenä olo ei ole itsessään riittävä määre?

Ostin lopulta kahdet talvihaalarit. Tänä talvena kolme lastani kulkee värikkäänä letkana: punainen toppapuku, violetti toppapuku, musta toppapuku.

kommentit

On sinänsä hämmästyttävää, että psykiatri kysyy miksi "ihmnisenä olo ei riitä?". Joskus tuntuu kuin kaikenlaiset "viisaudet" yritettäisiin valjastaa kumoamaan se tosiasia, että on poikia ja tyttöjä, on miehiä ja naisia. Jos ihmisen identiteetti hämärretään jo vauvasta asti, niin kuinkahan sen käy aikuisikään tultaessa ?
Ei tätä erilaisuutta voida muuksi muuttaa sillä, että se yritetään itsepetoksella kieltää. Parempi olisi, jos etsittäisiin niitä hyviä puolia, joita on sekä naisessa että miehessä ja keskityttäisiin toinen toisemme rohkaisuun niiden pohjalta erilaisina mutta yhtä arvokkaina !
Kun ihmisiä on kaksi sukupuolta, niin mikä ihmeen vimma saa jatkuvasti vaatimaan, että tämä tosiasia pitäisikin unohtaa ? Jos ei halua ostaa jotain väriä lapselleen, niin tarvitseeko siitä tehdä elämää tärkeämpi asia ?

>fabio Pe, 2013-01-18 16:12

Kysymys onkin lähinnä siitä, että ihmisen pitäisi saada ilmentää omaa identiteettiään ihan omalla tavallaan. Ei niin, että on kaksi mahdollisuutta olla sukupuolinen: ne, mitä markkinatoimijat antavat. ("Sininen soturi ja punainen prinsessa".)

Ja kuinka pienen lapsen pitäisi ylipäänsä olla sukupuolensa edustaja? Miksi kenenkään pitäisi ensisijaisesti tai korostetusti olla sukupuolensa edustaja? Kaikilla on kuitenkin niin oma tapansa olla ihminen, sukupuoli on vain yksi osa sitä.

Kaikkien pitäisi viimeistään nykyaikana ymmärtää, että eroja yksilöiden välillä on enemmän kuin sukupuolten välillä.
On siis aivan hullua käsitellä ketään sukupuolensa edustajana, koska kyseessä on aina yksilö, joka on mies tai nainen ihan omalla ainutlaatuisella tavallaan.

Siitä olemme samaa mieltä, että tätä erilaisuutta pitäisi tukea ja etsiä hyviä puolia ja keinoja rohkaista toinen toistamme. Myös silloin, kun muut eivät istu siihen muottiin, minkä olemme omaan päähämme rakentaneet.

>neppi Pe, 2013-01-18 19:40

Joitakin ärsyttää heti suunnattomasti se, jos jollekulle tulee mieleen, että tyttö voisi olla muutakin kuin pinkki ja poika muutakin kuin sininen. Se ei ole mitään sukupuolen unohtamista, jos muitakin vaihtoehtoja olisi. Tässä ei ole tehty asiasta elämää suurempaa. On typerää ja tylsää, että tytöille ei juuri muuta ole kuin pinkkiä. Olisiko sinusta kiva, jos et pystyisi ostamaan itsellesi kuin sanotaan vaikka vaaleanvihreitä vaatteita, koska jonkun mielestä se kuuluu sinun kiveen hakattuun identiteettiisi ja muunvärisiä ei olisi edes tarjolla?
Ystäväni viisivuotias poika rakastaa nalleja, mutta eipä niitä senikäisten poikien vaatteissa ja repuissa koskaan näy. Jos hänelle saisi kivan nallevaatteen ilman pinkkejä hörheloitä, niin murskaisikohan tuo nyt hänen identiteettinsä miehenä.

>hh La, 2013-01-19 14:39

Wau, mikä komentti, kiitos. Vielä on olemassa normaalilla järjellä varustettuja ihmisiä. Muille tiedoksi, että androgyynit ovat jo ihan vanha juttu, pois muodista eli ootte jälkijunassa, muualla maailmassa arvostetaan sitä rikkautta, että on olemassa kaksi sukupuolta. ONNEKSI te sukupuolierojen tuhoajat ette voi sitä muuksi muuttaa..

>Väsynyt tähän iänikuiseen hölmöilyyn La, 2013-01-19 16:34

Miten identiteetti liittyy vaatteen väriin? Myydänhän aikuisillekin kaikenvärisiä vaatteita, eikä kukaan ajattele, että tietyt värit tekisivät naisista tai miehistä sukupuolettomia! Ei se lapsenkaan identiteetti sentään haalarin värissä asu. Ja kunpa se olisikin niin helppoa että jättää vaan rumat värit ostamatta, koska alkaa olla jo vaikea saada muita kuin niitä iänikuisia pinkkejä tyttölapselle. Stereotyyppinen väridominanssi on jo niin voimakas. Minun lapsuudessani tätä hullutusta ei ollut. Kyllä tästä pitäisi puhua enemmänkin ja saada vähän selityksiä, miksi lapsille myydään Suomessa niin kurjia vaatteita.

On uskomattoman mielikuvituksetonta, ellei ahdasmielistä, kauppojen sisäänostajilta, että värit ovat käytännössä vain pinkkiä ja sinistä, vaikka maailma olisi täynnä värejä ja niiden sävyjä. Kyllä tytölle voi pukea vaikka malliltaan kauniin tyttömäisen takin silloin kun ei olla menossa pihaleikkeihin, eikä sen tarvitse olla pinkki, jotta muut tunnistavat lapsen sukupuolen. On ikävää, jos niinkin kaunis väri kuin sininen varataan vain pojille. Sitä paitsi pitääkö sen sukupuolen ylipäätään näkyä puolen kilometrin päähän? Aika nopeasti sukupuoli näkyy lapsen kasvojen piirteistä, joten se nyt on aivan sama, erottaako naapuritalon setä lumikasassa peuhaavista lapsista, kuka on tyttö ja kuka poika. Mielestäni sukupuolen korostamisessa lasten kohdalla voidaan mennä myös liiallisuuksiin: aivan kuin sukupuolesta pitäisi tiedottaa mahdollisimman näkyvästi, jotta aikuinen osaa suhtautua eri tavoin tyttöön ja poikaan.

>Ahdasmieliset koodit La, 2013-01-19 19:13

Mä olisin nuorena pukeutunut mielelläni kirkkaisiin väreihin mutta kyllästyin kun tuntemattomatkin vastaantulijat huusivat "haista v..uu" ym. älyttömyyksiä. Että se siitä väriasiasta...

>fossiili Pe, 2013-01-18 17:15

Todella sairasta tämä nykymaailman sukupuolineutraalisuuden korostus ja ne ihmiset ketkä ajaavat sen asiaa!Vieläpä lastenpsykiatrin suusta erittäin pelottavaa!

Tytöillä ja pojilla, naisilla ja miehille on erilaiset roolit, sitä huolimatta että jotkut kuinka haluaisvat sitä muuttaa!
Miksi pitäisi sekoittaa lasten päätäät ja mitätöidä niitä asioita jotka olivat jo vuosituhansia olemassa ja miksi yleensä olemme olemassa? Vaikka on homoja ja lesboja niitä on kuitenkin suhdessa paljon vähämmän kun heteroja. Niidenkö takia pitäisi muuttaa kaikki?

Vaikka ihmisiä ollaan kaikki, minä haluaisin pitää kiinni myös siitä, että olen nainen ja äiti, mieheni on mies ja isä!
Luulisi että tässä maailmassa olisi paljon tärkeäpiäkin asioita parannettava kuin lasten vaatteiden väritys. Onneksi sulla ei ole sen suurempia huolinaiheita, voit siis olla rauhassa onnellinen!

>Huolestunut Pe, 2013-01-18 17:24

Nämä sukupuolten "erilaiset roolit" ovat ajassaan eläviä kulttuurisia tuotoksia. On siis puhtaasti ympäröivästä kulttuurista riippuvaista, kuinka sukupuoleen suhtaudutaan ja minkälaisiksi nämä pysyviksi katsomasi roolit muodostuvat kunakin historiallisena aikana. Minun roolini on ainakin hyvin erilainen kuin isoäitini, jonka kanssa en vaihtaisi paikkoja.

Tytöt ja pojat ovat kieltämättä geneettisestikin jo erilaisia, mutta tarvitaan myös aikuisen asettamia roolimalleja ja ympäröivän yhteisön tarjoamia kokemuksia, jotta ihminen osaisi tulkita sukupuoltaan yhteisöön "sopivalla" tavalla. Vaatekauppojen äärimmäisen tylsät valikoimat toimivat artikkelissa esimerkkinä hyvin yksipuolisesta ja tylsästä suhtautumisesta sukupuoleen, sillä kaikki tytöt ja pojat kloonataan niillä samanlaisiksi. Tytöt ja pojat ovat toisistaan erilaisia, mutta tytöt eivät ole keskenään samanlaisia, pojat eivät ole keskenään samanlaisia. Kyseessä on tasapainon löytäminen sukupuolen painottamisen ja lapsen oman vapauden antamisen välillä.

Esimerkki: Lapsuuteni asusteiden väriskaalassa oli 70- ja 80 -lukujen ruskeita, oransseja, vihreitä ja (jälleen) ruskeita. Koulussa valitsin teknisen työn. Tienaan äitini tapaan enemmän kuin mieheni. Kasvatuksen ja vapaiden valintojeni summana minusta tuli minä.

>Hyvää päivää Ma, 2013-01-21 20:58

Sääli että hyvä keskustelu hukkuu yhtäkkiä väittelyyn siitä että naiseus ja miehisyys on uhattuna. En oikein ymmärrä keitä näillä "sukupuolineutraaliuden korostajat ja androgyyniyden kannattajat" termeillä tarkoitetaan, sillä kommentoijat käsittelevät nimenomaan sitä, että koko asiassa ei ole kyse naiseuden tai miehisyyden kieltämisestä, vaan nimenomaan tarjotuista roolimalleista ja niiden ehdottomuudesta. Harva haluaisi poistaa maailmasta sukupuolisuuden kokonaan, sillä se on mahdotonta. On biologisia eroja niin kehossa kuin aivojen rakenteessa ja meihin vaikuttavat hormonit ja opitut ja opetellut käyttäytymismallit.

Ei lapsille tarvitse tuputtaa mitään roolia olla tyttö tai poika, hän kasvaa siihen kyllä. Ei lastenvaate- ja leluteollisuuden ja markkinoiden kritisoiminen merkitse tyttöyden tai poikuuden hävittämistä. Koska osa ei ilmeisesti ymmärtänyt artikkelin pointtia, niin kyse ei siis ollut siitä, ettei tyttölapsi saisi pukeutua pinkkiin. Kyse oli vaihtoehdoista ja siitä, että sukupuolta lasten kohdalla ilmennettään neuroottisesti ja kaavamaisesti, ikäänkuin pelätään lapsen sekoavan jos vaikka pojalle laitetaan vaaleanpunaista. Aikuinen mies voi itse valita mitä piirrettä pukeutumisvalinnoillaan korostaa, vaikka vaaleanpunaisella paidalla, eikä kukaan pidä häntä seonneena.

Ongelma ei koske vain lastenvaatemarkkinoita, sillä kyllä meille aikuisillekin tuputetaan stereotyyppisiä värejä esimerkiksi urheiluvaatteissa. Koen olevani naisellinen nainen, mutta mielestäni usein miesten urheiluvaatteissa on laajempi (ja kauniimpi) värivalikoima. Naisten urheiluvaatteet ovat lähes poikkeuksetta musta-violetti-pinkki- valkoisia. Miehille on varattu vihreät, siniset, turkoosit. Lieneekö valikoima valmistajan vai sisäänostajien terrorisoima, suunnittelijoiden uskon tekevän vaihtoehtoja, mutta mitkä niistä päätyvät kauppaan on sitten eri asia.

Ja miten tämä väriasia muuten liittyy sukupuolivähemmistöihin?

>metsää puilta To, 2013-02-14 15:47

Minun lapsuudessani murot olivat muroja ja vaatteita oli monen värisiä. Oma lempivärini oli keltainen. Vaikka välillä kuljin ruskeassakin toppahaalarissa, ei se minusta poikaa tehnyt.
Nyt äitinä olen törmännyt siihen, että pitäisi valita joko pinkki ja prinsessakuvioinen tai sininen ja autokuvioinen vaate ja jopa muropaketteja tehdään erikseen tytöille ja pojille, kun ennen samoja muroja söi koko perhe.
Vaikka en täyttä sukupuolineutraaliutta kaipaakaan, joskus minuakin ärsyttää tämä nykyinen nössöjen roolimallien tyrkyttäminen tytöille ja sotaisten mallien tyrkyttäminen pojille.
Itse ihailin lapsena Peppi Pitkätossua en Prinsessa Ruususta. Ja poikani tykkää paljon enemmän kirkkaan punaisista kuin tumman sinisistä leikkiautoista.

>lisää värejä Pe, 2013-01-18 17:48

Anteeksi nyt huolestunut, mutta mistä oletkaan huolissasi? Siitäkö, että ongelmana olisi sukupuolineutraali kasvatus? Joka siis tunkee kaikkialta lapsiperheisiin?? Jos tämän takia olet rauhaton ja onneton, niin laajenna toki vähän näkemyksiäsi ja rentoudu! Kyllähän ongelma on juuri se, että markkinat määräävät, millainen tytön tai pojan pitäisi olla pienestä pitäen, kimalletta tai autoprinttejä, mutta ei missään tapauksessa päinvastoin. Tyttöjen söpöt lelut, poikien rajut lelut, tyttöjen pinkit, poikien tummat värit, tyttöjen harrastukset, poikien harrastukset. Ja ennen pitkää mielettömät ulkonäköpaineet, kun ei täysin ylletäkään mainosten antamiin mittoihin.

Minä olen jo yli kuudenkymmenen ja luultavasti mielestäsi en tiedä elämästä mitään. Mutta eihän tästä kauan ole, kun omat lapset olivat pieniä. Niistä ajoista meno on muuttunut paljon, ja tervehdin ilolla sitä, että edes jotkut nousevat kapinaan tätä pakkosyöttöä vastaan. Kyllä se naiseus ja miehuus ovat ihmisessä sisäänrakennettuina,jos ovat ollakseen, eikä sitä ole tarkoitus hämärtää sukupuolineutraalilla kasvatuksella. Päinvastoin, tarkoituksena on olla pakottamatta lasta tiettyihin muotteihin.

>Domo Pe, 2013-01-18 18:06

Hyvä Domo! Ei pientä lasta tarvitse lähteä määrittämään kimaltavaksi naiseksi tai voimaa uhkuvan synkäksi mieheksi. Sukupuolineutraali kasvastus on juuri sitä, että antaa lapsen olla lapsi ilman, että projisoi lapseen omia kuvitelmiaan sukupuolien ominaisuuksista. Kyllä ne ennen aikuistumistaan ehtivät löytää oman tapansa olla nainen ja mies.

>Nonna Pe, 2013-01-18 18:22

Osuva kommentti Domolta.

Totta, esim.1970-luvulla oli lastenvaatteita, ei erikseen tyttöjen ja poikien vaatteita.

>hh La, 2013-01-19 14:42

Minuakin hieman ihmetyttää se raivo, jolla sukupuolineutraaliutta pusketaan ihanteeksi, jota kaikkien pitäisi kumartaa.

On mielestäni aika turha loukkaantua, jos joku vieras on kiinnostunut lapsen sukupuolesta. Vaikkei se ole SINULLE tärkeä asia, se voi sitä olla jollekulle toiselle. Ei arvottavana tekijänä, vaan puhtaasti mielenkiinnon kohteena. Eikö se saa sitä olla?

Ainahan sitä voi sanoa, että MINUN lapseni saa tehdä mitä hän haluaa, eikä se riipu sukupuolesta. Hyvä! Niin pitääkin olla! Olen nähnyt jopa vanhempia, jotka pyrkivät estämään lapsen oman taipumuksen toimia omalle sukupuolelleen perinteisellä tavalla, koska se on jotenkin perimmältään paha asia. Miksi näin? Miksei lapsi saisi valita jo pienenä omaa tietään, jos se sattuu kulkemaan myötäkarvaan yhteiskunnan luutuneiden rakenteiden kanssa? Ihan samalla tavalla minusta lapsen pitää saada valita näin kuin sillä toisellakin tavalla.

>MasaE Pe, 2013-01-18 19:22

MasaE, luulen että kyseessä on väärinymmärrys. Sukupuolineutraalia kasvatusta kannattavat haluavat antaa juuri lapselle mahdollisuuden valita. Perinteisiin sukupuolimalleihin lapsiaan kasvattavat ei.

Tarkennatko, miksi jollekin perheen ulkopuoliselle pitää kertoa, kumpaa sukupuolta lapsi on? Sillä tiedolla ei joku vieras setä tee yhtään mitään.

>Nonna Pe, 2013-01-18 19:44

Voi hyvänen aika! Mitä sitten jos myyjä kysynyt, kummalle tytölle vai pojalle haalari tulee? Ei voi ärsyttävämpää aihetta olla kun tämä hemmetin sukupuolineutraalisuus!! Meillä sekä poika että tyttö. Kummallakin käytetty "tyttöjen" ja "poikien" värisiä vaatteita mutta nyt viisi vuotias on selvästi sanonut ja ilmaissut, minkä värisiä vaatteita haluaa ja hyvä niin. Poika on poika. Ei sen mihinkään vaaleanpunaiseen lierihattuun tarvitse pukeutua! Ja jos tyttö joskus haluaa hileisen Hello Kittyn puseron, niin mitä sitten! Pitäiskö yrittää kaupitella jotain neutraalin väristä vaan sen takia et naapurin mummo ja pappa pääsevät miettimään, et kumpikohan noiden Lahtisten lapsi on, tyttö vai poika. Näillä sukupuolineutraalisuudesta vaahtoavilla puuttuu terve maalaisjärki.

>PikkuPii Pe, 2013-01-18 20:06

Nonna, eihän sille perheen ulkopuoliselle ole mikään pakko kertoa yhtään mitään. Ei nimeä, sukupuolta, kansallisuutta eikä palkan suuruutta. Mutta hassua se on sukupuolen kysymisestä loukkaantuakaan. Ehkä vaan en oikein osaa suhtautua yleensäkään kysymisestä loukkaantumiseen niin kuin pitäisi. Joku haluaa sillä kertoa jotain, minä pikemminkin näen että kysykää mitä kysytte, vastaan mitä vastaan.

Se, miksi olen ehkä ymmärtänyt "väärin" johtuu siitä, että olen törmännyt sukupuolineutraaliuteen useammin erittäin jyrkkänä ideologiana, paljon jyrkempänä ja vihamielisemmin kyseenalaistajiinsa suhtautuvana kuin perinteisen, sukupuoleen sukupuolena suhtautuvan ajattelun.

>MasaE Pe, 2013-01-18 22:42

Haalarin kuosin väri = haalarin väri. Minä taas olen kieli-ihminen ja minua eivät harmita haalarien värit, koska ostin pojalleni aina punaista, keneltäkään kysymättä. Minua sen sijaan harmittavat kielikummallisuudet.

>Lisa Pe, 2013-01-18 21:11

Yhteiskunnassa tytöt ja pojat yritetään laittaa omiin lokeroihinsa. Kasvoin itse ilman tarhatätien ohjausta, joten suhtaudun sukupuolten välisiin teennäisiin, tekemällä tehtyihin eroihin kielteisesti. Eroihin kuuluvat kaupalliseen kulttuuriin kuuluvat sukupuolen mukaan suunnitellut vaatteet ja jatkuva uusien lelumallien kaupittelu. Päiväkodeissa lapset jaetaan poikien ja tyttöjen ryhmiin. Itse leikin pienenä kaikkia mahdollisia leikkejä fakut jalassa ja sattumanvaraisen värinen pusero päällä. Ainoa asia, joka tästä on seurannut, on se, että olen kriittisempi kuin muut ihmiset esimerkiksi ajattelumallien pakkosyöttöä kohtaan.

>Rooliin pakottamista La, 2013-01-19 01:56

Kirjoittajalle esitettyyn kysymykseen sisältyy eräs ajatus, joka häiritsee sukupuolikeskustelussa eniten. Vaikka kysymys voi olla viaton, sen voisi esittää myös toisella tavalla, jos myyjä aikoo aloittaa sopivan puvun etsimisen värin perusteella.

Onko sillä, että tiedämme henkilön sukupuolen, niin suuri merkitys asennoitumiseemme tähän henkilöön? Tuntuuko aivan mahdottomalta, kun emme joskus tiedä, onko joku kohtaamamme ihminen nainen vai mies? Miksi se hämmentää meitä? Erilaisuus ja poikkeuksellisuus toki on kiinnostavaa, mutta onko se puhtaasti voimakkaan tunteemme taustalla, vai voiko se johtua siitä, että emme voi turvautua luomaamme selkeään, tuttuun malliin? Voimmeko todella ennakoida fyysisen sukupuolen perusteella jotakin henkilön identiteetistä ja subjektiivisista intresseistä?

Monenlainen lajittelu ja luokittelu kuuluu toki ihmisen normaaleihin malleihin, koska se voi helpottaa meidän arkielämäämme ja sosiaalista kanssakäymistä. Joskus on kuitenkin hyvä pysähtyä tarkastelemaan oman ajattelun taustalla olevaa logiikkaa ja suhtautua kriittisyydellä asenteisiimme, sekä tiedostamattomana alati tapahtuvaan ympäristömme arvottamiseen. Käyttämämme puhe viestii arvoistamme, joten sen käyttö saattaa joskus tarvita erityistä huolellisuutta.

>Karin G La, 2013-01-19 04:21

Asiaa voisi myös ajatella myyjän ja hänen työnsa kannalta. Hän on ensisijaisesti tekemässä kauppaa, ei yhteiskunnallista kritiikkiä. Tätä hänen esimiehensä tai -henkilönsä varmastikin myös edellyttää. Jos useampi kuin joka toinen asiakas haluaa palvelun ottavan huomioon hänen tai hänen lapsensa sukupuolen, eikö hänen toimenkuvaansa kuulu silloin ottaa tämä huomioon?

Toinen vaihtoehto on se, että myyjä ei jaa kanssasi ajatusta siitä, että sukupuoli on jotenkin merkityksetön asia. Minusta tämä on juuri yksi niitä asioita, joissa keskustelua pyritään ohjaamaan yhden totuuden suuntaan. VAIN neutraalius on hyvä, muusta saa jopa suuttua. Minä pikemminkin näen asian siten, että neutraalius ja sukupuolen huomioonottaminen ovat molemmat arvokkaita näkemyksiä, ja kumpaankin tulee suhtautua suvaitsevasti. Se ei edellytä omasta ajatusmaailmasta luopumista, eikä etenkään sitä että toisten raivonpuuskia pitäisi loputtomasti ymmärtää.

>MasaE La, 2013-01-19 11:57

Tiedoksi ammatti- ja amatööripsykologeille: Kun pienille apionalapsille annettiin ihmislasten leuja kasoittain, poika-apinat valistivat autoja, traktoreita jne. Tyttöapinat valitsivat nukkeja, joita alkoivat hoitaa.

Kun tasa-arvoministerin avustaja Anne Moilasen perheessä haluttiin siirtyä sukupuolineutraaliin väritykseen, niin Anne valitsi pinkin kaikille, niin miehille kuin naisillekin.

>Apinapsykologi La, 2013-01-19 09:15

Sukupuolineutraalius on sairaus, joka tulisi poistaa erityisesti terveysalan ammattilaisten suista. Tytöt oli ennen tyttöjä ja pojat poikia. Silloin vanhaan hyvään aikaan.

>Psyk sh La, 2013-01-19 13:49

Entäs sitten, kun joku poika ja joku tyttö haluaa valita toisin? Siis ei jos vaan kun. Heti alkaa joku raivota, että ei saa, tytön pitää olla tyttö ja pojan poika. Pelottavaa.

>heh La, 2013-01-19 14:52
Apinapsykologi kirjoitti:

Tiedoksi ammatti- ja amatööripsykologeille: Kun pienille apionalapsille annettiin ihmislasten leuja kasoittain, poika-apinat valistivat autoja, traktoreita jne. Tyttöapinat valitsivat nukkeja, joita alkoivat hoitaa.

Kun tasa-arvoministerin avustaja Anne Moilasen perheessä haluttiin siirtyä sukupuolineutraaliin väritykseen, niin Anne valitsi pinkin kaikille, niin miehille kuin naisillekin.

Tämä voi tulla sinulle järkytyksenä, mutta ihmiset eivät ole apinoita. Evoluutiossa on tapahtunut monenmoista, joka erottaa meidät muinaisista esivanhemmistamme, jotka jaamme apinoiden kanssa. Lajin urospuoliset jäsenet esimerkiksi omaavat hoivavietin jälkeläisiään kohtaan siinä missä naaraspuolisetkin, jne.

Wanhaan Hyvään aikaan haikailijat eivät tunnu kestävän sitä, että naiset voivat toimia ja kilpailla yhteiskunnassa tasavertaisina jäseninä. Wanhoina Hyvinä aikoina (tm) naisten äänioikeutta yritettiinkin torpata mm. perusteella, että naisilla tulee olla oikeus olla naisia ja toteuttaa Luontaista Naiseuttaan luonnollisesti, johon ei kuulunut itseään koskevista asioista päättäminen. :-) No, lähi-idässä nämä Wanhat Kunnon roolit ovat yhä voimassa, sinne siis. Vaimoa voi hakata rauhassa ja heitellä happoa tyttöjen päälle jos tahtovat liikaa kouluttaa itseään, onhan se luonnonvastaista sentään.

>RebelYell La, 2013-01-19 15:43

Mielestäni sukupuoliroolit on hyvä aina kyseenalaistaa. Mihin niitä tarvittaisiin? No hyvä, tarvitaan kahdenlaiset sukusolut, nainen synnyttää ja imettää. Mihin muuhun tarkasti ottaen? Sukupolineutraalius on käsittääkseni sitä, että ei tyrkytetä nykyiseen tapaan tyttöjen juttuja ja poikien juttuja, vaan lapset saavat itse valita. Esimerkki tätä noudattavasta ruotsalaisesta päiväkodista TV-insertissä: siinä pikkutyttö keikisteli prinsessavetimissä, kun oli itse niin halunnut, ja se tietysti sopi myös ohjaajille.
Vanhat hyvät ajat ovat mielikuvituksen tuotetta, ennen ei ollut sopivaa valita muuten kuin roolien mukaisesti. Nykymenossa minua harmittaakin erityisesti se, että vaikka ollaan monessa asiassa vapaita, markkinat, viihdemaailma ja ties mitkä voimat olettavat, että pikkutytöstä kasvaa nainen, joka on parhaimmillaan seksikäs miehen miellyttäjä, ja pikkupojasta kehittyy moottorivempeleitten ja väkivaltaisten urheilulajien kautta pullisteleva alfauros. Eihän siinä nyt näin pitänyt käydä!! Ja pahinta, että tämä oppi uppoaa moniin nuoriin, fiksuihin, koulutettuihin äiteihin ilman pienintä vastusta.

>Domo La, 2013-01-19 16:31

Hyvä apinapsykologi, kun eläinmaailmaa aletaan katsella sillä silmällä, että sieltä saadaan vahvistusta ihmisten käytökselle, sitä varmasti löytyy. Jos kuitenkin katsotaan tuota käytöstä apinoille ominaisena, voidaan miettiä, että apinaurokset yleensä tutkivat reviirille tulleet vieraat esineet, asiat, eläimet, ensin, ennen kuin muu lauma/yhteisö voi tulla ja pitää sitä turvallisena. Onko kiinnostus traktoreihin siis siitä johtuvaa, että apinapojat ovat kiinnostuneita tekniikasta, vai onko se siitä johtuvaa, että apinapojat joko vaistomaisesti käyvät tarkistamassa vieraita esineitä, tai ovat oppineet aikuisilta urosapinoilta tämän käytöksen. Autoja ja traktoreita ei esiintyne luonnossa, joten onko ihminen tai apina ehtinyt myöskään evoluution kautta niihin sopeutua?

>apinat apinoita Ti, 2013-10-29 14:33

Enemmän tässä raivoavat ne, jotka vastustavat sitä, että olisi olemassa edes jotain sukupuolineutraaliutta, esim.että pojalle saisi muutakin kuin hämähäkkimies-paitoja tms, kun poika itse muuta haluaisi.

Meidän perheessä tytön eka sana tarkoitti traktoria, oli niistä niin kiinnostunut.

Eh, suinkaan tämä ei ole mitään vuosituhantista kehitystä vaan ihan markkinamiesten keksintöä parinkymmenen vuoden takaa, että samaan perheeseen pitää ostaa monenlaiset haalarit. Kyllä tosiaan talvivaate voisi olla senvärinen, että käy molemmille.

>heh La, 2013-01-19 14:51

Asia on näin näin: kaupoissa on maailmanhistorian mittakaavassa tarjolla ennennäkemätön valikoima lastenvaatteita. Koskaan ikinä ennen ei ole ollut yhtä paljon valinnanvaraa. Aivan kaikki tunnetut värit olen nähnyt lastenvaatteissa, ja sellaisiakin värejä, joille en tiedä edes nimeä. Lisäksi on hauskoja kuvia, joista lapset pääsääntöisesti pitävät.

Jos joku lapsiparka jää nyt tässä maailmanajassa ja paikassa ilman persoonallisuutta korostavaa yksilöllistä haalaria, niin ei ole vika markkinavoimissa. Vika on vanhemmassa, joka voi olla lukenut lastenpsykiatriaa tai muista syistä eksynyt elon tiellään.

>Haalari-isä La, 2013-01-19 16:10

Siis missä kaupoissa? Olisi tosi kiva nähdä tuo värivalikoima. Meidän nurkilla kun vaihtoehdot ovat yleensä sininen, harmaa, pinkki ja musta. Vieläpä niin, että siniharmaassa vaatteessa on auton kuva ja pinkissä prinsessa. Äitini kehui joskus 10 vuotta sitten löytäneensä viherän takin, jonka oli ajatellut ostaa tytölleni, mutta oli sitten huomannut siinä tekstin "Golden boy", joten oli jättänyt ostamatta.

>lisää värejä Pe, 2013-01-25 18:37

lisää kommentti

uusimmat

Muualla Yle.fi:ssä