Suomalaiset lapset ovat yksinäisiä

Suomalaiset lapset kokevat itsensä yksinäisiksi. Kuva: Stock.xchng

Lapsiasiavaltuutetun toimiston tekemissä kyselyissä kouluikäiset lapset toivovat elämäänsä enemmän aikuisten läsnäoloa ja vähemmän yksinäisyyttä.

- Suomalaiset lapset kokevat itsensä yksinäisiksi. Toisilla se ilmenee kavereiden puutteena ja toisilla taas toiveena, että he voisivat viettää enemmän aikaa yhdessä omien vanhempien kanssa, kuvaa lapsiavaltuutettu Maria Kaisa Aula.

Työelämän paineet vaikuttavat lasten elämään vahvasti, kun vanhemmat joutuvat tekemään pitkää päivää. Myös suomalainen asuntopolitiikka pakottaa molemmat vanhemmat palkkatyöhön kokopäiväisesti - isot asuntovelat tarvitsevat kaksi kokopäiväistä maksajaa.

- Toisaalta myös työkulttuurimme on vahvasti kokopäivätyöhön painostava. Suomessa ei tunneta osa-aikatyön mahdollisuutta esimerkiksi niin hyvin kuin muissa Pohjoismaissa tai Hollannissa, kertoo Aula.

Lasten kokemaa yksinjäämistä tukee myös suomalainen kasvatuskulttuuri, jossa korostetaan yksinpärjäämisen merkitystä jo pienestä lähtien.

Lapset mainitsevat huolekseen myös riitelyn.

-Tavallaan lasten kokema yksinäisyys ja riitely liittyvät yhteen. Mitä kiireisempää ja stressaavampaa elämä on, sitä enemmän se tuottaa tuiskimista ja pinnan kiristymistä vanhemmilla: ei jakseta odottaa viipyilevää lasta, jonka kello käy eri tahtia kuin vanhemman, toteaa Maria Kaisa Aula.

Leppoisa yhdessäolo taas vähentää riitelyä ja kovakouraista kasvatusta, sillä mitä enemmän vietetään aikaa yhdessä, sitä enemmän vanhemmalla on aikaa kuunnella lasta ja tutustua häneen.

-Jos yhteistä aikaa on, niin silloin pysytään samalla aaltopituudella ja keskusteluyhteys säilyy, muistuttaa Aula.

Maria Kaisa Aulan mukaan lasten yksinäisyyttä voitaisiin vähentää muuttamalla työelämää ja sen arvostuksia.

- Vanhempainvapaan pitäisi olla pidempi, vähintään vuoden ja sen jälkeistä kotihoidon tukea tulisi korottaa, sillä monet pikkulapsiperheet elävät köyhyydessä. Osa-aikatyötä pitäisi tukea entistä tehokkaamman ja osa-aikatyön mahdollisuutta tulisi laajentaa niin, että kaikilla alle 8-vuotiaiden perheillä olisi mahdollisuus tehdä lyhyempää työpäivää. Osittaisen hoitovapaan korvausta pitäisi myös korottaa. Kaiken kaikkiaan yhteiskunnan pitäisi arvostaa vanhempien tekemää kasvatustyötä, koska se on kaikkien eduksi, listaa Maria Kaisa Aula. 


Lapset kokevat suorituspaineita

- Lasten elämään tarvittaisiin enemmän leikkiä ja vähemmän suorittamista, toteaa Maria Kaisa Aula päättäväisesti.

Koulussa korostetaan oppimista Pisa-tutkimusten valossa ja tämä luo jo ensimmäisistä luokista lähtien suorituspainotteista kulttuuria. Kuka osaa lukea jo ennen kouluunmenoa? Lapset itse kokevat koulumaailman kiireiseksi - siellä ei ole aikaa pysähtyä oikeasti tärkeiden arkisten asioiden äärelle.

Vapaa-aika on lapsilla usein myös täynnä ohjattua ja kilpailullista toimintaa. Huolestuttavaa on myös se, että osa lapsista ei pidä harrastuksiaan vapaa-aikana, vaan vapaa-aikaa on se leppoisa oleilu, jolla ei ole tavoitteellista päämäärää.

- Tässä kohtaa lasten ja aikuisten arvostukset menevät ristiin – lapset arvostavat eniten tavallista perhe-elämää – oleilua, ulkoilua, saunomista ja ruoanlaittoa, summaa Aula ja ehdottaa:

- Me tarvitsisimme lisää puuhakerhoja, jotka eivät tähtäisi kilpailullisiin suorituksiin, ehkä koulun yhteyteen ja yhteistyössä vanhempien kanssa. Yksittäistä lasta pitää kuitenkin kuunnella, sillä osa lapsista pitää juuri kilpailusta ja omien rajojen koettelusta.

Isompien koululaisten keskuudessa paineita tuo puolestaan opiskelupaikkojen saaminen ja ulkonäköpaineet – sekä tytöillä että pojilla. Myös aikuistumisen ja ”isoksi kasvamisen” paine on suuri.

Lapsia ja nuoria huolestuttaa tässä päivässä myös samankaltaisuuden paine.

- Lapsi, joka poikkeaa valtavirrasta, joko esimerkiksi äidinkielen, pukeutumisen, uskonnon tai vammansa vuoksi, kokee hyvin useasti oudoksuntaa ja pitkiä katseita – sitä että erilaisuutta ei hyväksytä. Useat kokevat jopa syrjintää, kertoo Maria Kaisa Aula huolestuneena viime aikojen suuntauksesta. 


Entä mistä suomalaiset lapset iloitsevat?

- Vanhemmista, yhteisestä ajasta, kavereista, lemmikeistä, huumorintajuisista opettajista, sisaruksista, kivoista harrastuksista ja niin edelleen, listaa Maria Kaisa Aula.

Lapset iloitsevat myös elinympäristöistä, joissa heidät on otettu huomioon. Leikkipaikat, jotka ovat lähellä ja joihin voi mennä itse - puistot, houkuttelevat pikkumetsät saavat lapset leikkimään, liikkumaaan ja voimaan paremmin.

Moni lapsi voi tänä päivänä myös hyvin. Moni asia on muuttunut parempaan suuntaan. Perheen arvostus suhteessa työelämään on kasvanut, kotikasvatuksen käytännöt ovat muuttuneet hyvään suuntaan ja väkivallan käyttö on vähentynyt kahdessakymmenessä vuodessa roimasti.

- Jos lapsilta kysytään, niin yllättävän monet lapset kokevat, että heillä on kotona asiat hyvin. Lapset kertovat, että heitä kuunnellaan ja, että he saavat vaikuttaa asioihin. Keskustelukulttuuri on muuttunut ja mennyt eteenpäin viime vuosikymmeninä niin että tänä päivänä lasta ja hänen näkökulmiaan arvostetaan, pohtii Aula.

 

Perheen ajassa tavattiin lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula. Kuuntele koko keskustelu!

Perheen aika kuullaan Yle Puheen Päiväntasaajassa torstaisin klo 14 jälkeen.

kommentit

Olen toki itse lellilapsi, joka oli koko ajan milloin mummun, tädin tai enon kanssa, kunnes äiti palasi Elannosta kuria pitämään. Itse olin taas jo 14-vuotiaana äidin kotihoitaja, kun naisten vaivana oleva osteosporoosi vei lonkan alta.
Lapsuus kumminkin oli hieno, mutta uskoisin silti vanhan ajan "kartsalla" juoksemisen olevan ainakin pikkupojille hyvästä.
Silloin on ikäistä seuraa ja oppii vähän kadun taitoja.
Enon jutut partiosta ja veljen puheet intistä olivat aina kiinnostavia ja innostavia. En usko kakrujen kehittyvän pelkällä pakko-laatuajalla.
Kun palasin aikanaan Töölön kansakoulusta silmä mustana, niin äiti vain totesi, että poika on sitten joutunut tappeluun.
Tuon muiston antajasta tuli kuitenkin hyvä malli siitä, että puolensa on pidettävä. Sitä ei soffalla lässyttäen opi. Kaveruuskin siitä alkoi; samassa rivissä kun istuttiin. Pari vuotta myöhemmin vedin turpiin pienempää kaveria kiusannutta jätkää, että hyötyäkin siitä opista oli.

>Jaakko Ojanne Su, 2011-09-18 18:30

^Toivottavasti minun lapseni ei koskaan puolusta itseään tai muita vetelemällä turpiin. Sellaiset opit kitketään meidän muksuista alta aikayksikön. Älykäs käyttää päätään eikä nyrkkejään.

>Mutsi Su, 2011-09-18 23:56

lisää kommentti

linkit

uusimmat

Muualla Yle.fi:ssä