Palstaviljelyn puolustajat

Kauniina kesäaamuna Kati Lehtinen tulee Pyhäjärven rantaan Tahmelan ryytimaille ja nauttii linnunsirkutuksesta ja kesäisen luonnon tuoksusta. Pitkä rantakaistale noin kahden ja puolen hehtaarin alueelta on pyhitetty kasvimaille ja sieltä löytyvät myös Katin omat palstat.

Maa tuottaa rehevää satoa, sillä maan multa on mustaa ja kalkkipitoista. Edes lannoitusta ei aina tarvita. Pispalanharjun ansiosta alue on suojassa kylmiltä pohjoistuulilta. Ei ihme, että paikalla onkin viljelty jo satoja vuosia.Tänään Katilla ei kuitenkaan ole aikaa mennä kuopsuttelemaan omia palstojaan. Hänellä on Kurpitsatalon aukipitovuoro. Kati avaa alueen reunalla olevan mansardikattoisen hirsitalon oven ja kantaa sieltä ulos "yksityistilaisuus"-kylttejä. Samalla puhelin soi ja joku kysyy, saisiko tänään soutuvenettä vuokrattavaksi. Kasvimaalle ilmestyy myös isoäiti lapsenlapsensa kanssa ja haluaa ostaa pari nippua raparperia.

Kati on ollut neljä vuotta mukana Kurpitsaliikkeessä. Se on yhdistys, joka syntyi Pispala-Tahmela -alueen asukkaiden huolesta kasvimaiden tulevaisuuden suhteen.

Kymmenisen vuotta sitten Pispala-Tahmelan asukkaat saivat nimittäin havahtua sen tosiseikan eteen, että kaupunki merkitsi uudessa yleiskaavassa ison osan ryytimaista pienrakentamisen alueeksi ja luopui samalla palstanvuokrauksestaan. 1930-luvulla rakennettu kaupungin vuokratalona toiminut Kurpitsatalo laitettiin purkulistalle.

Asukkaat ryhmittäytyivät yhdistykseksi, joka alkoi laatia valituksia kaupungille. Se viesti päättäjille, miten arvokas vihreä keidas kasvimaiden alue on tiheään rakennetulle Pispala-Tahmelan alueelle.

Vehreä paratiisi

Kaavavalitukset hävittiin, mutta mitään muutoksia ei alueella ole tehty vielä. Kurpitsaliike on kuitenkin ehtinyt vakiinnuttaa toimintansa alueen hyväksi. Palstanvuokraus saatiin 4H-yhdistyksen hoidettavaksi. Kurpitsaliikkeen aktiiviporukka sai kaupungilta luvan vuokrata talon kunnossapitovelvoitteella. Kaupunki myös osallistui talon vesijohtojen rakentamiseen. Taloa vuokrataan nyt yksityistilaisuuksiin ja siellä pidetään monenlaisia tapahtumia. Talolta voi käydä vuokraamassa puutarhanhoitovälineitä ja soutuveneitä. Ja tietysti ostamassa kasvimaan satoa. Kurpitsaporukka viljelee kolmea aaria malliksi aloittelijoille ja sen satoa myydään kaikille halukkaille. Mallipalstoilla kasvaa 30 eri hyötykasvilajia.

- Uskon vakaasti, että kasvimaat saadaan säilytettyä ainakin suurelta osin. Kaupunki teetti nimittäin juuri maaperätutkimuksia alueella ja ne osoittavat, että pohjavesi on niin pinnassa, ettei maa ole rakentamiselle hyvää, Kati sanoo hymyillen.

Kaavoitusprosessi on vuosien mittaista työtä ja alueen asemakaavamuutosta aletaan työstää todennäköisesti vuonna 2014. Silloin vasta tarkentuu, mitä kaupunki alueelle tavoittelee. Suunnitelmissa otetaan huomioon myös maakuntamuseon lausunto alueen kulttuurihistoriallisesta merkityksestä.

Vaikka kaupungilla on pulaa pientalotonteista, kaupunki on halunnut ottaa asemakaavasuunnittelussa aikaisempaa paremmin alueen nykyisten asukkaiden mielipiteet huomioon. Nyt myös maaperän rakennettavuutta tutkitaan tarkemmin kuin yleiskaavavaiheessa. 

Katille itselleen Tahmelan ranta merkitsee rentoutumista, vaikka palstanviljely onkin kovaa työtä.

- Tämä on elämää! Paikka on minulle henkireikä, missä saan olla vapaasti. Muistan, kun tulin parikymmentä vuotta sitten ensimmäistä kertaa Pispalaan ja katselin tuolta ylhäältä harjulta tänne alas vehreyteen ja todella hämmästyin: tämä paikkahan on paratiisi!

Paratiisin puolesta on helppo taistella, vaikka vapaaehtoistyön luonteeseen kuuluu, että se voisi viedä loputtomasti aikaa. Nytkin Kati vilkuilee Kurpitsatalon kivijalkaa. Sitä pitäisi alkaa kunnostaa kiireen vilkkaa.

- Käyn palstoillani pari kertaa viikossa ja aikaa hurahtaa kolmisen tuntia. Sen päälle tulee sitten tämä muu toiminta. Täytyy pitää tietysti rajaa sillekin, kuinka paljon yhdistykselle antaa aikaansa.

Yhdistysten voimaa

Kävi miten kävi, Tahmelan ryytimaiden tapaus on osoittanut, että vapaaehtoistyöllä on voimaa! Eri yhdistykset tekevät alueella yhteistyötä. 4H-yhdistys jakaa palstatilaa, Vuorenväki ry on rakentanut kasvimaiden kupeeseen lasten puiston ja järjestää siellä lastenjuhlia, Pispalan kumppanuus ry välittää työllistettäviä Kurpitsatalon toimintaa suunnittelemaan ja muun muassa kahvilaa pyörittämään ja Kurpitsaliike itse huolehtii talosta ja sen vuokraamisesta. Ilman yhdistystoimintaa hirsitalo olisi saatettu jo purkaa, eikä paikalla olisi monipuolista elämää.

Kurpitsaliikkeen yksi strategoista on pitää huolta siitä, että ryytimaan alue pysyy siistinä. Se onkin tehostanut palstaviljelijöiden valvontaa. Jos palstasta ei todellisuudessa pidetä huolta, se annetaan seuraavalle halukkaalle. Ja halukkaita on parin vuoden jonoksi asti. Alueen hyvä hoito on yksi valttikortti sen säilymisen puolesta.

Mikko Ängeslevä on tuore kurpitsaliikeläinen. Hän tuli sattumalta mukaan, kun häntä pyydettiin esittämään tulishow Kurpitsatalon sadonkorjuujuhliin. Tulenpyörittäjä jäi taloon. Hän kuuluu nyt taide- ja kulttuurityöryhmään, joka pitää talon yläkerrassa työhuonetta omille projekteilleen. Hän on myös työllistettävien ohjaaja ja järjestää lastenpuistossa monenlaisia tapahtumia.- Itselläni ei ole palstoja viljeltävänä täällä, mutta minulle tämä paikka on silti todella tärkeä. Tämä pitää säilyttää! Näen, että yhteisöllisyys on täällä se juttu. Pispala oli ennen vanhaan työläiskaupunginosa ja vieläkin sitä leimaa tietty boheemius. Toisaalta tänne on syntynyt "Manhattan"-osasto isoine taloineen. Mutta tämä paikka koko perheen tapahtumia järjestämällä mahdollistaa sen, että nämä kaksi kerrostumaa kohtaavat toisensa. On tärkeää tuntea toisia ja toisenlaisia ihmisiä, Mikko pohtii.

- Täällä on sellaista "meidän kokemus" –tunnetta, mikä on kaupunkiasumisessa aika harvinaista.

Juuri "meidän kokemus" -henki saattaa olla se, joka varmistaa Tahmelan ryytimaiden tulevaisuuden.

Kati Lehtinen on ainakin omalla esimerkillään siirtänyt vihreää arvoa jälkipolvelleen.

- Oikein hämmästyin, kun kysyin 17-vuotiaalta pojaltani,  mitä suunnitelmia hänellä on kesälle. "Ihan tavallista, kasvimaan hoitoa ja muuta", hän vastasi! Ja 7-vuotias tyttäreni alkoi itkeä, kun olin aikeissa viljellä hänen hernepenkkiinsä muuta kuin herneitä.

Ruokapöydässä Katin tytär myös aina kysyy: " Ovatko nämä meidän palstan perunoita?"