Miten lyhtypinnainen lapsi rauhoitetaan tai saadaan oppimaan kärsivällisyyttä? Onko "jäähy" paras tapa rauhoittaa riehuva ja tottelematon lapsi?
Tämä on minustakin vaikeaa: miten ohjata lapsen epätoivottua käytöstä siten, että hän myös oppisi asiassa jotain. Ja miten itse pysyä rauhallisena, eikä saada itkupotku- tai ihan vaan perusraivareita. Lyhytpinnaisuus kun on usein periytyvä ominaisuus…
Lapsen tottelemattomuuteen ja aggressiivisen käytöksen ymmärtämiseen on helppo keino: tilanteen arvioiminen lapsen näkökulmasta. Tässä kertomus tosi elämästä:
On kiire lähteä töihin. Olen kolmesti kehottanut poikaani pukemaan, mutta hän vain leikkii. Keräilen vielä avaimiani ja kehotan neljännen kerran. Viidennen kerran kehotankin jo huutamalla samalla poikaa vaatepinolle repien. Poika saa raivarit, potkii, pukemisesta ei tule mitään. Olen vakaasti sitä mieltä, että meidän pojalle ei mikään mene läpi hyvällä.
Töiden jälkeen luen mielenkiintoista kirjaa, kun mieheni tulee yhtäkkiä karjumaan korvani juureen: ”Viidennen kerran: kyllä vai ei? ” Kyllä vai ei mitä? Outo mies, ei yhtään huomaa että olen keskittynyt tärkeään asiaan. Olen vakaasti sitä mieltä, että miehelläni on kommunikaatio-ongelmia.
Tottelemattomuustilanteissa mieti tarkasti, kerroitko lapselle tarpeeksi selkeästi mitä häneltä toivoit. Menitkö lapsen luokse, tarkistitko että hänen huomionsa kiinnittyi sinuun? Esititkö käskysi kannustavasti ja rauhallisesti, vai valmiiksi kireällä äänensävyllä? Toimitko itsesi käskysi mukaisesti vai puuhailitko muuta? Annoitko lapselle aikaa lopettaa rauhassa muut puuhansa? Kehuitko häntä kun hän toimi käskysi mukaisesti? Oliko käskysi lapsen kyvyille ja sen hetkiselle tilanteelle sopivasti mitoitettu? Nälkäinen lapsi ei jaksa pukea saappaitaan vaikka se kylläisenä sujuisi hyvin. Huomioitko lapsen tunteet käskyäsi kohtaan? Lapsi voi esimerkiksi vastustaa aamulla pukemista ja päivähoitoon menoa, koska ero vanhemmasta tuntuu ahdistavalta; silloin käskyjen tiukentaminen ja lapselle suuttuminen pahentaa tilannetta.
Jäähyllä tarkoitetaan lapsen viemistä ennalta sovittuun paikkaan rauhoittumaan itsekseen. Jäähyn käyttöä suositellaan monissa kasvatusoppaissa, mutta sen käyttöön liittyy riskejä. Ensinnäkin vasta noin 4-5-vuotias lapsi ymmärtää syy-seuraussuhteita niin selvästi, että rangaistusten käytössä ylipäätään on mitään järkeä. Toiseksi; jäähy ei opeta lapselle omien tunteiden tunnistamista ja säätelyä, eli ei tue lapsen tunne-elämän kehitystä. Riehuva lapsi on niin vahvan tunnetilan vallassa, että hän tarvitsee aikuisen rauhoittavaa läsnäoloa kestääkseen tilanteen ja oppiakseen siitä jotain. Riehuva lapsi tuntee häpeää ja pelkoakin omasta käytöksestään, ja jäähyn käyttö ”rangaistuksena” vielä voimistaa tätä tunnetta.
Paras keino rauhoittaa riehuva lapsi on nk. sylihoito, eli suunnitelmallinen lapsen pitäminen vahvassa syliotteessa samalla sanallisesti lapsen tunnetilaa rauhoittaen. Syliotetta pidetään yllä kunnes lapsi on rauhoittunut (eli yleensä ruvennut itkemään surullisesti), jolloin sylissä pitoa jatketaan lohduttavasti. On tärkeää, että aikuinen ei käytä syliä rangaistuksena, vaan toistelee ääneen auttavansa lasta. Lasta ei pidä käskeä rauhoittumaan, vaan korostaa hoivaavalla äänellä, että aikuinen kyllä kestää ottaa raivon vastaan. On tärkeää myös nimetä ääneen lapsen tunnetila: ”Sinä olet vihainen” tai ”Sinä olet surullinen”. Sylihoidon jälkeen lapsen kanssa käydään tilanne läpi lapsen tunteita ja näkemystä kunnioittavaan sävyyn. Esimerkiksi: ”Otin sinut sylihoitoon, koska näin ettet pystynyt itse rauhoittumaan. Aloit riehua ja tönäisit pikkusiskon kumoon. Äiti ymmärtää että sinua suututti kun sisko vei lelusi. Siitä saakin suuttua. Mutta suuttuneenakaan ei saa töniä muita.” Lopuksi vielä puuhaillaan yhdessä jotain mukavaa, jotta lapsi huomaa olevansa hyväksytty ”vaikeasta” käytöksestään huolimatta.
Sylihoito on aluksi rankkaa, etenkin tempperamenttisen lapsen kanssa, mutta oikealla asenteella se tehoaa melko pian.
Janna Rantala on lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja pienen lapsen äiti. Hänellä on laaja työkokemus lasten ja perheiden ongelmista - vauvasta teini-ikäisiin. Hän on toiminut myös aikuispsykiatrina, neuvola- ja koululääkärinä sekä kouluttajana ja Yle TV2 Poinzi-lastenohjelman neuvonantajana.
Uhhh, kovin tutun tuntuisia tilanteita kuvailet... alkavaa uhmaa esiintyy ja pikkuveljeä odottaessa tulevat hyvät neuvot tarpeeseen - mahan kanssa itkupotkuraivariin toivoisi kyllä välillä muitakin helpotuksia kuin tiukkaa sylihoitoa.
Kiitos Janna, huomaa että sullakin on tuntumaa näihin tilanteisiin :) t. lyhytpinnainen-lyhytpinnaisen-tönivän-uhmailijan-äiti
Kiitos hyvästä kirjoituksesta (taas!) - ja uusista ajatuksista! TUo mainitsemasi käytännön esimerkki palautti tämänkin äidin taas hetkeksi ymmärryksen tielle. Eihän pikku 2-vuotias välttämättä aina edes tajua, mikä komento tai ohje koskee häntä ja mikä isää. Fiksu varmistaa viestin perillemenon, lempeästi :)
