Miten lapsi kokee sisaruksen syntymän?

To, 2009-10-29 08:00
Miten tullaan isosiskoksi tai -veljeksi? Kuva: Viivi Lehtonen

Aikalisä - kysy kasvatuksesta. Lastenpsykiatri Janna Rantala vastaa.

Kysymys:

Meillä on 5-vuotta täyttävä tytär ja elokuussa perheeseemme syntyi vauva. Tyttäremme käytös on muuttunut kesällä, nykyään hän on todella mahdoton. Hän käy päiväkodissa puolipäiväisenä, mutta kotona hän kiljuu, eikä tottele mitään. Kaikki keinot on käytetty: lahjontaa, kiristystä jne.. mikään ei tehoa. Päiväkodissakin on tottelemattomuutta. Emme voi lähteä mihinkään kun käytös on mitä on. Onko kyseessä uhmaa vai jotain muuta? Hermoja koetellaan päivittäin, monesti.

 

Vastaus:

Kertomasi perusteella liittäisin tyttärenne uhmakkuuden pikkusisaruksen syntymään. Ainakaan et mainitse muita muutoksia olosuhteissa, eikä äkillinen uhman alkaminen viisivuotiaana ole muutoin tavallista. Reagointia voi lisätä päivähoidon aloittaminen juuri sisaruksen syntymän aikaan. Entä joutuiko äiti olemaan ennen synnytystä tai sen aikoihin pitkään sairaalassa? Huoli vanhemman ”katoamisesta” lisää myös lapsen turvattomuutta ja siten uhmaa.

Voitte eläytyä tyttärenne asemaan miettimällä miltä teistä tuntuisi, jos pikkusisaruksen sijaan perheeseen olisikin tullut ”pikkuvaimo” tai ”pikkuaviomies”. Naapureista ja sukulaisista olisi tosi söpöä, kun miehesi raahaisi kotiin avuttoman naisenrääpäleen, joka veisi kaiken huomion ja vehtaisi yötäpäivää hänen sylissään samalla kun sinä kävisit töissä ja hoitaisit kotityöt. Kun yrittäisit kysellä: ”Haloo, entäs minä? ”, sinulle vastattaisiin: ”Lähde nyt vain töihin. Sinun pitää olla reipas isovaimo. Pikkuvaimo tarvitsee nyt miestä. Kyllä teistä vielä hyvät kaverit tulee”. En tiedä teistä, mutta itse pyrkisin tyrkkäämään ”pikkuvaimon” mannerten väliselle lennolle pelkkä menolippu nyrkissään.

Sisaruksen syntymä – niin toivottua kuin se onkin - on lapsen elämässä kriisin paikka. Jokainen lapsi joutuu uudelleen miettimään paikkaansa perheessä. Lapsi miettii rakastavatko vanhemmat häntä yhä, kun ”kaikki” aika ja huomio kohdistuvat vauvaan? Miksi vauva saa itkemällä positiivista huomiota, kuten syliä, rintaa, hyssyttelyä, mutta minun itkuuni reagoidaan suuttumalla?

Usein isosisarus näyttää vanhempien silmissä kasvavan yhdessä yössä vauvan tultua vierelle vertailukohdaksi. Isosisarukselta aletaan vaatia äkillisiä muutoksia itsenäiseksi ja pärjääväksi, vaikka hän kaipaisi hämmennyksessään päinvastaista: enemmän hoivaa ja huomiota, mahdollisuutta kokeilla miltä tuntuikaan olla pieni vauva.

Aikuisen ei tietenkään ole helppoa vauvan hoidon uuvuttamana ottaa vastaan tämän tapaista reagoimista. Tuntuu kuin pitäisi repeytyä kahtia! Jos itselläsi tai kumppanillasi on nuorempia sisaruksia, voitte ehkä helpommin ymmärtää tyttöänne.

Näyttäkää isosiskolle selkeästi että rakastatte häntä ihan yhtä paljon kuin ennenkin, vaikka joudutte nyt hoitamaan vauvaa. Varatkaa hänelle joka päivä jokin yhteinen, kahdenkeskinen tekeminen, mieluiten vakioaikaan päivärytmissä, jolloin teette niitä asioita, joista lapsenne nauttii. Ottakaa hänestä valokuvia ja ihailkaa häntä yhtä paljon kuin vauvaa. Suokaa hänen olla ”pikkuvauva” myös: sylitellä, ottaa tuttipullosta hörpyt, kokeilla vaippaa.

Laskekaa vaatimustasoa. Muistelkaa yhdessä valokuvin ja kertomuksin hänen vauva-aikaansa ja miten häntä hoidettiin. Lukekaa kirjoja, joissa kerrotaan isosisarukseksi tulemisesta ja siitä, miten kurjaltakin se voi joskus tuntua. Tukekaa hänen isosiskon rooliaan; huomaa miten vauva tykkää siskosta, miten taitava sisko on pitämään vauvaa sylissä, auttamaan vaipan laitossa. Hyväksykää hänen ilmaisevan pettymystään, suruaan ja sisaruskateuttaan. Lisätkää lähipiirin muiden aikuisten huomiota isosiskolle. Jos tytär uhmaa nimenomaan äitiä (kuten yleensä käy), lisätkää erityisesti äidin kanssa yhdessä oloa.

Jos reagointi ei näillä ohjeilla laimene parissa kuukaudessa, hakeutukaa neuvolapsykogille yksilöllisempään selvittelyyn. Tilanne kannattaa hoitaa, jottei sisaruskateus vaikuttaisi lastenne koko loppuelämään!
 

 

Janna Rantala on lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja pienen lapsen äiti. Hänellä on laaja työkokemus lasten ja perheiden ongelmista - vauvasta teini-ikäisiin. Hän on toiminut myös aikuispsykiatrina, neuvola- ja koululääkärinä sekä kouluttajana ja Yle TV2 Poinzi-lastenohjelman neuvonantaja.

 

Lisää kommentti

Muistathan, että olet vastuussa siitä, mitä kirjoitat. IP-osoitteesi tallennetaan.

7 plus 3 =
Suorita mainittu laskutoimitus ja syötä vastaus kenttään. Esimerkiksi 1+3 = 4
Laskutehtävän tarkoituksena on estää koneellinen roskapostitus. Pahoittelemme lisävaivaa.

Kommentit

Ei kommentteja.

Perhepaletti

  • PP_210.jpg (Kuva: )
    Perhepaletti on erilaisten perheiden kohtauspaikka. Täällä kirjoittavat tavalliset, eritaustaiset äidit ja isät, huoltajat ja hoivaajat. Esille tulevat perhettä, arkea, lapsia ja rakkautta käsittelevät mielipiteet, tutkitut asiat sekä kevyemmät kipinät. Tervetuloa suvaitsevaisen vertaistukemme pariin!