Sunnuntaina loppuunmyydyllä Areenalla keikan heittänyt Bob Dylan on luonut itsestään myytin ja käsitteen, jonka karisma on vain kasvanut vuosikymmenten saatossa.
Viime vuonna Hollywoodin tähtikaarti esitteli valkokankaalla peräti kahdeksan versiota eri-ikäisistä dylaneista Todd Haynesin ohjaamassa elokuvassa, ja vuonna 2005 Martin Scorsesen kolmetuntinen dokumentti No Direction Home muistutti mistä ilmiöstä nimeltä Bob Dylan on oikeastaan kyse.
Tänä vuonna rockradioiden soittolistoja on taas hallinnut tuttu narisija. Tuottaja Mark Ronsonin käsittelemä Dylan-klassikko "Most Likely You Go Your Way (And I'll Go Mine)" ei kuulosta perinteiseltä Dylanilta, mutta upposi ainakin nuorempaan kuulijakuntaan tuhdin soundinsa ansiosta.
Lisäksi miehen ansioluetteloon mahdutettiin keväällä arvostettu Pulitzer-palkinto perustavanlaisesta vaikutuksesta populaarimusiikkiin ja amerikkalaiseen kulttuuriin.
Parikymppisenä jalustalle nostettua Dylania pidettiin jo kuusikymmentäluvun alussa suurena yhteiskuntaprotestoijana ja lauluntekijänä, jonka lyriikoista etsittiin mitä ihmellisimpiä merkityksiä ja ratkaisuja ajan ongelmiin.
Lapsenkasvoista taiteilijaa huomio silloin lähinnä huvitti, ja jo näistä ajoista saakka Dylan on kantanut taakkaa jonkinlaisena sukupolvien yhdistäjänä.
Salaperäiselle kameleontille huomio kuitenkin kelpasi, ja tästä tulikin Dylanin musiikin ohella tekijä, joka on kiinnostanut niin tutkijoita, dokumentaristeja, kirjailijoita kuin kollegoitakin.
Huimaa alkusuosiota seurasi kuitenkin takinkääntö, kun ahdasmieliset fanit eivät suostuneet sulattamaan sähkökitaraan siirtymistä vuoden 1965 Bringing It All Back Home-albumilla.
Dylanin tasaisen tuotannon jonkinlainen suvanto taas osui kenties aina 80-luvun alkupuolelta aina yhdeksänkymmentäluvun puoliväliin saakka. Vuoden 1997 Time Out of Mind -levy nosti taiteilijan taas myös kriitikoiden suosioon.
Ohessa kevyt läpiluotaus Bob Dylanin uran jonkinlaisiin merkkipaaluihin.
The Freewheelin' Bob Dylan, 1963
Dylanin toinen levy oli todellinen menestys kaikilla mittareilla. Akustiselta folk-levyltä löytyvät esimerkiksi "Blowin' in the Wind", "Masters of War" ja "Don't think Twice, it's All Right".
Blonde on Blonde, 1966
Siirryttyään rockimpaan ilmaisuun ja sähköisiin instrumentteihin vuonna 1965, Dylan teki peräjälkeen kolme erinomaista levyä. Niistä kolmas, Blonde on Blonde, on kestomenestyjä aina kun kriitikot tekevät listojaan kaikkien aikojen rock-levyistä. Avainkappaleet: "Stuck Inside of Mobile with the Memphis Blues Again" ja "Most Likely You Go Your Way and I'll Go Mine".
Blood on the Tracks, 1975
Lähes vuosikymmen ja kymmenkunta levytystä Blonde on Blonden jälkeen Dylan esitteli yleisölle tunteikkaan, hauraan ja koskettavan levytyksen, jonka avausraita "Tangled Up in Blue" soi takuuvarmasti aina miehen uran parhaita kappaleita kootessa.
Slow Train Coming, 1979
Dylanin uskonnollisen kauden tärkeimpänä levynä voitaneen pitää Slow Train Comingia, jonka soinnuissa oli vahva gospelin, bluesin ja uuden tulemisen läsnäolo. Dire Straitsin Mark Knopfler komppaa mestaria mainiosti, ja lopputuloksena olikin arvostettu Grammy-palkinto kappaleesta "Gotta Serve Somebody".
Time Out of Mind, 1997
Dylan palasi lähes kahden vuosikymmenen hieman hiljaisemman kauden jälkeen ryminällä parrasvaloihin. Tuottajaksi oli pestattu Daniel Lanois, ja yhteistyön hedelmänä taas kriitikot pähkinöiksi saanut Time Out of Mind. "Love Sick", "Standing In The Doorway" ja "Til I Fell In Love With You" vetosivat uuteen, varsinkin nuorempaan yleisöön.
Love and Theft, 2001
Vuosituhannen alussa Dylanin tyylisuunta oli vaihtunut rockabillyn ("Summer Days"), jazzin ("Floater (Too Much To Ask)" sekä swingin keinoja käyttäväksi sekoitukseksi tyylikästä uutta musiikkia. Love and Theft-albumia pidetään yhtenä Dylanin myöhäisen kauden tärkeimmistä levytyksistä.
Modern Times, 2006
Dylanin viimeisin studiolevytys on niinikään saanut kriitikot ja suuren yleisön uskomaan, että Mr. Zimmermanilla on kuitenkin vielä paljon annettavaa. "Someday Baby" pokkasi parhaan soolovokaalin Grammyn ja itse albumi parhaan nykyaikaisen folk / americana-albumin palkinnon. Kaupan päälle niin Rolling Stone kuin Uncutkin valitsi levyn vuoden levykseen.
Aiheeseen liittyviä linkkejä:
- Katso Bob Dylanin viralliset kotisivut
- Lue Dylan-artikkeli The New Yorkerin sivuilta
- Tutustu artistiin Rolling Stonen sivuilla
Jani Tynkkynen
etunimi.sukunimi(at)yle.fi