Kun Bo Diddley iski salaman lailla keskelle 1950-luvun kuohuvaa nuorisomusiikin myllerrystä, hän toi mukanaan tärkeän viestin hamasta historiasta.
Miehen itsensä mukaan nimetty läpimurtokappale Bo Diddley ja sen huumaava viidakkorytmi muistuttivat siitä, että rock’n’rollia ei olisi olemassa ilman Afrikkaa. Bo Diddleyn hypnoottisessa kitaroinnissaan ja loitsumaisen tarttuvissa kappaleissaan soinut tunnusrytmi oli toki vilahdellut aiemminkin amerikkalaisessa pop-musiikissa. Vangitseva biitti oli kulkenut lempinimillä ”Hambone” ja ”Shave and a Haircut”. Samainen niin sanottu clave-syke muodostaa myös kuubalaisen ja brasilialaisen rytmiikan peruspulssin ja epäilemättä sen jäljet johtavat Äiti-Afrikkaan. McCombin kaupungissa Missisippissä syntynyt Bo Diddley alias Ellas McDaniel ei siis ollut ensimmäinen, mutta hän teki ikivanhasta rytmistä oman tavaramerkkinsä ja miljoonien tunnistaman rock-musiikin tyylikeinon. Diddleyn aseman rock’n’rollin keskeisenä ja musiikillisesti mustimpanan pioneerina ei kuitenkaan perustu yhteen niksiin. Hän hänen omaperäinen luovuutensa heijastui ainutlaatuisiin soundikokeiluihin ja loistaviin kappaleisiin, jotka vaikuttivat todella voimakkaasti 1960-luvun rock-virtauksiin. Vaikkei Bo yltänyt tallikaveri Chuck Berryn myyntilukuihin, hänen laulunsa ylsivät parhaimmillaan samanlaiseen briljanssiin kuin tunnetuimmat Berry-klassikot. Yksi pistämätön esimerkki Bon viidakkobiitin ja ketterän verbaliikan tuhoisasta yhteivaikutuksesta on lukemattomia cover-versioita poikinut Who Do You Love vuodelta 1956.
Humoristiseen itsekehuun ja rehvasteluun perustuvat kappaleet ovat olleet mustan musiikin peruskauraa varhaisista bluesrenkutuksista nykyrappiin ja Bo Diddleykin on levyttänyt urallaan useita brassailun merkkiteoksia. Lapsuudessaan klassista viulua opiskellut ja vasta Chicagoon muutettuaan sähköisen paholaismusiikin pauloihin joutunut villimies polkaisi koko uransa käyntiin ylistämällä itseään. Bo Diddley/I’m A Man debyyttisinglen jälkeen Diddley jatkoi itsevarmoilla linjoilla ja heitti Who Do You Love-kappaleella vielä rajumman vaihteen silmään. Laulun kertojaminä on epäilemättä yksi kaikkien aikojen kovimmista jätkistä kuten teoksen
ensisäkeistöstä voi kättelyssä kuulla
Kävelen 47 mailia piikkilangalla
Käytän kobra-käärmettä skragana
Mulla on upouusi kämppä kalkkarokäärmeen nahasta
Savupiippu on tehty ihmisen pääkalloista
Eli kerrohan, ketä sä oikein rakastat?
Ei ihme, että uuden rytmin villitsemät teinit lakoisivat tämän uhon edessä. Diddleyn maaginen marakassibiitti soi pian Buddy Hollyn hiteillä, tahditti muodikasta Handjive-tanssia ja levisi kulovalkean tavoin 1960-luvun alussa Atlantin taakse. Sinnikkäästi pikkuhiteillä uransa alkunosteesta eteenpäin porskuttanut Diddley löysi kuuliaisimmat opetuslapsensa Englannista. Siellä Bo Diddley ei ollut vain yksi rokkari muiden joukossa, siellä tämä neliskanttisilla kitaroilla outoja ääniä päästellyt mies oli pyhä mies. Brittiläiset rhythm and blues-nimet Rolling Stonesista Animalsiin olivat fanaattisia Diddleyn ihailijoita ja nämä valkonaamaiset blues-friikit myivät viidakkorytmin ilosanoman edelleen omalle yleisölleen. Kuuluisien ja mestariaan menestyneimpien oppilaiden ansiosta Diddleyn historiallinen painoarvo on noussut huomattavasti. Vaikka Bo Diddley ei dollareissa mitattuna kuulu rock’n’rollin suuriin kroisoksiin, on hänen musiikillinen panoksensa täysin ohittamaton. Diddley on yksi suurista.
Pekka Laine
Linkit: