Vuonna 1973 Led Zeppelin oli lopullisesti astunut rockin mastodontti-luokkaan. Yhtye oli rakentanut neljällä ensimmäisellä albumillaan megasuosion perustan ja 1973 ilmestynyt Houses of The Holy-levy räjäytti potin lopullisesti.
Erityisesti Yhdysvaltain markkinoilla Zeppeliniä ei pysäyttänyt mikään. Bändi kiersi uuden levyn tiimoilta Amerikkaa ristiin rastiin ja rikkoi The Beatlesin tekemiä yleisöennätyksiä yksi toisensa jälkeen. Mammuttiluokan tähteys ei kuitenkaan hyydyttänyt yhtyeen musiikillista luovuutta ja niinpä Houses of The Holy-levyltä löytyi monen kirjavaa rockausta. Yhtyeen leipälajien eli bluespohjaisen hard rockin ja brittityylisen folkin rinnalle oli ilmestynyt rytmikkäämiä vaikutteita. Kappale D’yer Maker oli yksi näistä uusien tuulien synnyttämistä töistä. Kappaleen oli tarkoitus olla hatunnosto reggae-musiikilla, mutta lopullisessa muodossa siitä tuli raskaasti keinahteleva pop-helmi kaikkien aikojen jytäbändin katalogiin.
D’yer Maker on niitä harvoja lauluja, joissa koko yhtye on merkitty säveltäjäksi ja tekijäksi. Epäilemättä kyseessä olikin monen kokin luoma soppa. Jimmy Page ja Robert Plant hakivat lauluun reggae-tunnelmaa, mutta rumpali John Bonham käänsi omalla soitollaan kokonaisuuden zeppelinmäisempään suuntaan. Raskaskätiseltä Bonzolta ei irronnut rentoa Jamaikan-rytmiä vaan tuhtia reggae-mutaatiota, johon Plantin laulama teinipop-melodia istui omituisella tavalla kuin nakutettu. Led Zeppelin ei esittänyt kappaletta koskaan livenä, eikä D’ye Makeria ole yleensä luettu bändin painokkaimpien töiden joukkoon. Laulusta tuli kuitenkin sitkeä pikkuhitti, jota on myös pyöritelty taajaan amerikkalaisissa Classic Rock-radioissa.
Linkit:
- Katso bändin kotisivuilta millaisessa vedossa Led Zeppelin oli vuonna 1973
- Elävä arkisto: Lahtelainen Charlies hoiti homman Suomessa