Okie Dokie Stomp koetaan vieläkin blueskitaristien kisällinäytebiisinä. Varsinkaan 50-luvulla ei Syvässä Etelässä todistettavasti saanut bändiin pestiä, mikäli ei osannut lurittaa ”oukki-doukkia”.
Kappaleen levytti vuonna 1954 pelimanni, blues-ukko ja Texas-musiikin sulatusuuni Clarence Gatemouth Brown, joka yritti saada kitaransa kuulostamaan viululta.
1970-luvulla Gatemouth Brown opittiin tuntemaan cowboy-hattuisena mustana blues-tervaskantona, joka poltteli lavalla rennosti piippua liidaten samalla huippusvengaavaa orkesteriaan. Hän oli kuitenkin aloittanut levytysuransa jo 40-luvun lopulla. Vaikka Gatemouth Brownin ura lähti käyntiin bluesilla ja vaikka hän oli tässä lajissa kaikkien aikojen valioita, ei hän halunnut tulla lokeroiduksi. Tämä laulaja, kitaristi, viulisti ja orkesterinjohtaja teki 50-vuotta kestäneen uran paitsi bluesin, myös kantrin, jazzin, sekä synnyinosavaltionsa Louisianan zydeco- ja cajun-
musiikkityylien parissa. Hän soitti puolta tusinaa erilaista instrumenttia ja julkaisi yhteensä yli 30 albumia. Vuonna 1982 hän sai vastaanottaa Grammy-palkinnonkin, mutta monille bluespuristeille hänen epäsovinnaisuutensa oli kuitenkin liikaa.
Gatemouth Brownin monipuolisuus juonsi lapsuudesta, sillä hän syntyi Louisianassa, mutta vietti kasvuvuotensa Teksasin puolella. Osavaltioiden musiikillisten vaikutteiden sillisalaatti ei voinut olla jättämättä jälkeään. Pojan suuri esikuva oli rautatieläis-isä, joka lauloi ja soitteli vapaa-ajallaan viulua cajun -yhtyeessä. Niinpä myös Gatemouh alkoi soittaa viiden vanhana viulua, ja vaikka hän tuli myöhemmin tunnetuksi eräänä aikakautensa tärkeimmistä kitaristeista, kertoi hän olevansa tyytyväinen, mikäli sai kitaran kuulostamaan viululta. Hänen tyylillisiä opetuslapsiaan olivat Johnny ”Guitar” Watson, Albert Collins, Guitar Slim ja nuoremmista vaikkapa Stevie Ray Vaughan. Hänen vaikutuksensa ulottui jopa Frank Zappaan, joka mainitsi Gatemouth Brownin erääksi tärkeimmistä esikuvistaan.
Teini-ikäisenä Brown sai kantavan lauluäänensä ansiosta lempinimen ”Gatemouth” eli ”porttisuu”. Vietettyään lyhyen ajan armeijassa hän palasi vuonna 1945 Teksasiin, jossa aloitti uransa toden teolla ja teki 1940- ja 50-luvuilla tusinoittain levytyksiä. Näistä, aikanaan pääasiassa Etelän hiteiksi jääneistä kiekoista on historia myöhemmin leiponut maailmanlaajuisia bluesklassikkoja.
Musiikillisesti rikkaan uransa aikana Brown levytti Eric Claptonin, Ry Cooderin ja Bonnie Raittin kaltaisten kuuluisuuksien kanssa, vaikka suhtautuikin muihin muusikoihin ja erityisesti blueskitaristeihin monesti melko negatiivisesti. Hän kutsui B. B. Kingiä pinnalliseksi ja aikalaisiaan Albert Collinsia ja Johnny Copelandia pelkiksi klooneiksi. Kotikaupungissaan Louisianan Slidellissa hän toimi myös seriffinä ja kantoi avokotelossa isokokoista reikärautaa.
Viimeiset vuotensa Gatemouth Brown taisteli sydänongelmia ja keukosyöpää vastaan. Hän pyöritti edelleen bändiään, vaikka jaksoi itse soittaa illassa vain nelisen kappaletta. Lopullinen niitti oli kuitenkin rakkaan kodin menetys. Gatemouth Brown menehtyi 10. päivä syyskuuta 2005 Teksasin Orangessa, jonne oli paennut perheineen hirmumyrskyä. Hurrikaani Katrina tuhosi täysin Slidellin maa-alueen ja miehen kotitalon. Vaikka ”oukkidoukki–mies” oli turvassa veljensä talossa, taisi hän kokea tiensä tulleen loppuun. Teksasbluesin titaani oli kuollessaan 81-vuotias.
Esa Kuloniemi
Linkit: