Kansas Cityssä vuonna 1928 syntyneen Burt Bacharachin sävellykset ovat paljon velkaa Richard Rodgersin, George Gershwinin ja Irving Berlinin sofistikoituneelle viihdemusiikille, mutta niiden esittäjät ovat useimmiten tulleet popin, rockin ja soulin puolelta. Pitkältä listalta voi poimia sellaisia nimiä kuin The Beatles, Tom Jones, Dusty Springfield, The Drifters, Aretha Franklin ja The Fifth Dimension. Bacharach onkin sanonut osuvasti, että "voit tehdä loistavan laulun, mutta ilman artistia sinulla ei oikeastaan ole laulua laisinkaan."
Kaikkein tärkein artisti Burt Bacharachille ja hänen vakiosanoittajalleen Hal Davidille oli kuitenkin New Jerseyssä vuonna 1940 syntynyt musta laulajatar Dionne Warwick. Bacharach keksi hänet loppuvuodesta 1961 The Driftersin levytyssessiosta, johon Warwick oli palkattu laulamaan taustoja kappaleeseen Mexican Divorce. Säveltäjämestari teki löytönsä kanssa muutamia demoja ja seuraavana vuonna vasta 22-vuotias Dionne Warwick levytti Bacharachin ja Davidin kappaleen Don’t Make Me Over. Levystä ei tullut mitään jättihittiä, mutta yhteistyö jatkui silti tiiviinä. Dionne Warwick lauloi demot käytännöllisesti katsoen kaikista Bacharachin ja Davidin tekemistä lauluista. Hyvin monet niistä hän myös levytti ensimmäisenä ja se tiesi varsinaista hittien tulvaa Warwickille: Anyone Who Had A Heart, Walk On By, Alfie, Trains And Boats And Planes, Do You Know The Way To San Jose, I Never Fall In Love Again ja niin edelleen.
Dionne Warwick olikin mitä sopivin tulkki Bacharachin joskus aika kinkkisille sävellyksille, koska "teknisesti hän pystyi tekemään melkein mitä vain", kuten Bacharach kertoi vuonna 1995 antamassaan haastattelussa. "Mitä enemmän huomasin hänen osaavan, sitä enemmän se antoi minulle mahdollisuuksia lauluntekijänä". Myöhemmin Bacharachin ja Warwicken välit viilenivät kun hittilistoille suunnattujen uusien sävellysten ensi-esittäjiksi valittiin yhä enemmän muita artisteja ja Warwick sai laulettavakseen - ainakin omasta mielestään – vähäpätöisempää materiaalia.
Lopullisesti Warwicken pinna paloi vuonna 1972, kun hänen laulamansa musiikki Frank Capran elokuvaan Lost Horizon osoittautui kaikin puolin fiaskoksi. Hän katkaisi kokonaan välinsä Burt Bacharachin ja Hal Davidin kanssa, ja haastoi parivaljakon oikeuteen vaatimalla kuutta miljoonaa dollaria korvauksena lauluista, jotka Bacharach ja David olivat sopimuksen vastaisesti jättäneet hänelle tekemättä. Kaiken tämän seurauksena syntyi sekava vyyhti, jonka selvittäminen kesti pitkään. Yhteistyö alkoi uudelleen vasta vuonna 1979, mutta vanha taika oli poissa. Tässä seuraavassa levytyksessä sitä on kuitenkin vielä yllin kyllin jäljellä: Dionne Warwick ja vuonna 1967 listoilla loistanut I Say A Little Prayer, joka menestyi hyvin myös Aretha Franklinin tulkitsemana.
Pekka Laine
Linkit: