The Beatlesin ohella The Rolling Stones oli 60-luvun puolivälin pop-nuorison ehdoton suunnannäyttäjä. Vierivät kivet käyttivät tätä asemaansa ovelasti kansanvalistamiseen. Monesti unohtuu, että 60-luvun alussa perustetun The Rolling Stonesin alkuperäinen päämäärä oli viedä eteenpäin amerikkalaisen bluesin ilosanomaa. Vuonna 1965 bändi meni Englannin listan ykköseksi puhtaalla bluesklassikolla, mikä ei nykypäivänä olisi mitenkään mahdollista.
”Little Red Rooster” on tarina kanalaansa suvereenisti hallitsevasta kukosta, ja sen on kirjoittanut Willie Dixon. Kappaleesta teki rankan ensilevytyksen vuonna 1961 Chicago-bluesin jättiläinen Howlin’ Wolf, joka lukeutui Rollarien suurimpiin esikuviin. Brittipojat eivät kuitenkaan päätyneet tekemään kukkolaulusta sinkkuversiota omasta halustaan, vaan managerinsa Andrew Loog Oldhamin kehotuksesta. Oldham vaati heitä levyttämään ”Little Red Roosterin” pitääkseen yllä yhtyeen tuhmien poikien imagoa vastakohtana siisteille Beatleseille. Rolling Stonesin aiemmat sinkkuhitit "It's All Over Now," "Not Fade Away," ja "I Wanna Be Your Man" olivat olleet menestyksiä, mutta vieneet bändiä pois bluesin parista enemmän popin suuntaan. Oldhamin näkemyksen mukaan levyttämällä raa’an blues-numeron pitäisivät ”Palterit” yllä kovaa mainettaan.
Bändin levy-yhtiö Decca oli singlen julkaisemista vastaan, koska ei uskonut kappaleen kaupalliseen potentiaaliin. Ennakkotilaukset kuitenkin paljastivat, että levystä tulisi hitti ja se menikin brittilistan ykköseksi. Tämän se teki rehellisyyden nimissä pelkästään siksi, että Rollarit olivat niin kuuma nimi. Kun sinkku sitten julkaistiin Yhdysvalloissa, boikotoivat radioasemat sitä kappaleen seksuaalisen sisällön vuoksi, joten vaihdokkaaksi pukattiin nopeasti radioystävällisempi ”Heart Of Stone.”
Stonesit kuitenkin jatkoivat ristiretkeään bluesin edistämiseksi. Soittaessaan Chicagossa he pistivät limusiinin noutamaan Howlin’ Wolfin kunniavieraaksi konserttiinsa. ”Suden” saapuessa paikalle häneen suunnattiin valokeila ja yleisö meni pähkinöiksi. Rolling Stones järjesti Wolfille myös tämän ainoan Yhdysvaltojen tv-esiintymisen kutsumalla miehen vieraakseen Shindig-nuortenohjelmaan. Stones myös levytti Chicagon kuuluilla Chess-studioilla ja on tukenut mustaa musiikkia ja bluesia monin tavoin myöhemminkin.
The Rolling Stonesin 60-luvulla mustille artisteille antamaa vetoapua ei todellakaan voi kyllin korostaa. Levyttämällä albumeilleen mustaa musiikkia se avasi valkoisen nuorison silmät ja tarjosi bluesmiehille aivan uuden, aktiivisen yleisön. Juuri Rolling Stones sai bluesin vahvistamaan siteitään rockin kanssa. Bändin oma kuilu unelman ja todellisuuden välillä oli kuitenkin
melkoinen. Tänään kuunneltuna Rollarien limonaativersio ”Little Red Roosterista” kuulostaa bluesmielessä lähinnä epätoivoiselta pyristelyltä. Bluesmusiikin historian kululle sillä oli kuitenkin valtava merkitys.
Esa Kuloniemi
Linkit: