The Fabulous Thunderbirds antoi 80-luvulla bluesille piristysruiskeen, ja esitteli klubitasolla kukoistaneen valkoisen Texasin bluesperinteen suurelle yleisölle. 80-luvun bluesbuumin tärkeimpiin toimijoihin lukeutunut roolimalli toimii edelleen vitaalisena.
Vaikka The Fabulous Thunderbirdistä tuli synonyymi Austininille ja sen kukoistavalle musiikkiskenelle, ei yksikään yhtyeen jäsen ollut alunperin Texasin pääkaupungista kotoisin. Ensin oli kitaristi Jimmie Vaughan ja visio. Hän oli saapunut Austiniin kotikaupungistaan Dallasista, jossa oli hionut jo pitkään taitojaan blueskitaristina ja kehittänyt taloudellisen, suoraan asian ytimeen pureutuvan soittotyylin. Vaughanin unelmana oli perustaa tiukan linjan bluesbändi, joka välttäisi 60-luvun rasitteet, ns. ”hippibluesin” krumeluurit ja pureutuisi suoraan asiaan. Nimikin oli jo valmiina: The Fabulous Thunderbirds – ”kuuluisat ukkoslinnut”. Kuten kaikki hyvät nimet, se toimi monella tasolla viittaamalla ”Thunderbird”-nimiseen rhythm & blues –hittiin, Fordin automalliin ja spurgujen suosimaan halpaan sekoiteviiniin.
Varhaisessa versiossa oli mukana laulajatar Lou Ann Barton, jonka houstonilainen aviomies Keith Ferguson liittyi bändiin. Erinäisten vaiheiden jälkeen mukaan siilautuivat myös Texasin Forth Worthista rumpali Mike Buck sekä kalifornialainen huuliharpisti ja laulaja Kim Wilson. Bartonin siirryttyä Bostoniin toisen saman ajan tärkeän yhtyeen, Roomful of Bluesin solistiksi, vakiintui ukkoslintujen kokoonpanoksi vuonna 1974 kvartetti.
The Fabulous Thunderbirds oli ulkoisesti ja musiikillisesti antiteesi tuon ajan rock-estetiikalle: pitkää tukkaa ei ollut kellään ja yhtyeen 70-luvun italialaismafiosojen tyyliin pukeutuneet jäsenet olivat tyyppeinä kuin suoraan Sopranos-sarjasta. Tyylillisinä esikuvina olivat Chicagon, Texasin ja Louisianan 50- ja 60-lukujen sähköinen, usein huuliharppuvetoinen blues, rhythm & blues ja rock & roll. Näissä lajeissa T-Birds kehittyi niin hyväksi, että sai puolestapuhujakseen itse sodanjälkeisen Chicago-bluesin kantaisän Muddy Watersin. Vuonna 1979 bändi oli valmis levyttämään esikoisalbuminsa, jonka tarjoutui kustantamaan Takoma-niminen indie-merkki. Levy äänitettiin lo-fi –tekniikalla dallasilaisessa vanhan ajan studiossa ja tuloksena oli siihen asti autenttisinta valkoisen miehen esittämää bluesia.
The Fabulous Thunderbirds oli tehnyt vanhalla konseptilla itsestään lyömättömän. Bändin tylyn vakuuttava, ylvään omanarvontuntoinen ja karismaattinen esiintymistapa puhutteli myös rockyleisöä ja aloitti lyhyen bluesin kukoistuskauden. Ukkoslintujen nosteessa kohosivat 80-luvun puolivälissä maineeseen mm. Jimmie Vaughanin pikkuveli Stevie Ray Vaughan, Omar & The Howlers ja Robert Cray. Thunderbirdsien menestys poiki heille diilin ison levy-yhtiön kanssa ja vuonna 1989 yhtye breikkasi pop-markkinoille viidennellä, Tuff Enuff –nimisellä albumillaan. 80- ja 90-luvun taitteessa blues-revival oli ohi ja Jimmie Vaughan siirtyi soolouralle. Laulaja Kim Wilson jatkaa edelleen suosittuna klubi- ja konserttiaktina kiertävän T-Birdsin luotsaamista.
Esa Kuloniemi
Linkit: