Brittiyhtye The Cult toi 1980-luvun metallikarkeloihin aimo annoksen klassisen hard rockin voimaa ja 1960-lukulaista huumemystiikkaa. Toki Led Zeppelinit, The Doorsit ja muut klassikot olivat pyörineet monien muidenkin heavy-miesten ruokavaliossa, mutta vokalisti Ian Astburyn ja kitaristi Bill Duffyn rakentama Cult-soundista oli huomattavan lyhyt matka sylttytehtaalle.
The Cultin juuret olivat 1980-luvun alussa perustetussa Southern Death Cult-kokoonpanossa. Astbury johtama goottirockoperaatio loi nopeasti kulttikannatusta briteissä ja julkaisi yhden virallisen singlen. Johtajan roolin omaksunut Astbury ei kuitenkaan ollut tyytyväinen goottipiirien umpiossa kilvoitteluun, vaan löi projektin jäihin uutta nimeä ja uutta suuntaa odottamaan. Vuonna 1984 paketti oli kasassa ja psykedeelisillä sävyillä silattua raskasta hard rockia soittanut The Cult astui päivän valoon.
Ian Astburyn intiaanimystiikkaa ja muita houruiluja tihkuneet tekstit ja kitaristi Duffyn tehokkaat riffit saivat nopeasti vastakaikua Englannissa ja The Cult oli nopeasti listatavaraa. Yhtyeen takarivissä ukkoa vaihtui aika tiuhaan, mutta pääkaksikon katse pysyi tiukasti pallossa. Vuosi 1987 oli ratkaiseva käännekohta The Cultin globaalissa suosiossa. Tuottajaguru Rick Rubinin tohtoroima Electric-albumi murtautui USA:n listoille ja loi yhtyeelle fanipohjan maailman tärkeimmille hard rock-markkinoille. The Cultin valtakausi huipentui vuonna 1989 ilmestyneeseen Sonic Temple-albumiin, josta tuli bändin suurin myyntimenestys. Levyltä singleksi lohkaistusta Fire Woman-kappaleesta tuli erityisesti amerikoissa metallipäiden todellinen kestosuosikki. 1990-luvun
alussa The Cultin toiminta hiipui vähitellen ja vuosikymmen puolivälissä yhtye alkoi olla valmista kauraa. The Cultin pääjehujen myöhemmistä vaiheista uutiskynnyksen ylittää erityisesti Ian Astburyn viimeaikaiset aktiviteetit. Jim Morrisonia palvova laulaja on pestattu uudelleen kootun The Doors-yhtyeen solistiksi.
Pekka Laine
Linkit: