Oxfordilaisyhtye Supergrass ei ole missään vaiheessa uraansa noussut lehtien otsikoissa tai myyntitilastoissa yhtä järeään staraluokkaan kuin Oasiksen tapaiset 1990-luvun brittipopikonit.
Musiikillisesti laulaja-kitaristi Gaz Coombesin luotsaama supertrio lukeutuu kuitenkin brittiläisen kitarapopin lähihistorian merkittävimpiin kokoonpanoihin. Supergrassin parhailla levyillä 1960-lukulaiset melodiat yhdistyivät punkista perittyyn energiaan tavalla, jota sekä kriitikkokunta että rock-yleisö on arvostanut. Bändin katalogin riemastuttavin renkutus lienee vuonna 1995 ilmestynyt single Alright, joka keikkui englantilaisten listojen kärkikahinoissa useamman viikon ajan keskellä kiivainta brittipopbuumia.
Alright ja kesällä 1995 julkaistu debyyttialbumi I Should Coco olivat vahvoja tyylinäytteitä yhtyeiltä, jonka jäsenet olivat nippanappa teini-iästä selvinneitä. Monien aikalaisyhtyeiden tavoin Supergrass lainasi musiikissaan menneitä suuruuksia mutta teki sen luovemmassa ja nokkelammassa hengessä kuin useimmat kilpailijansa. Yhtyeen lauluissa saattoi kuulla kaikuja The Moven kaltaisista 60-luvun kulttiyhtyeistä, Madnessin pöhköpää huumorista, Bowien glam-kukkoilusta ja Buzzcocks-koulukunnan melodisesta punkista. Monenkirjavista lähteistä poimittujen vaikutteiden keskellä Supergrassin musiikin punainen lanka ei ole missään vaihessa katkennut, vaan se on säilyttänyt otteensa umpibrittiläisen rock-yhtyeen prototyyppinä, jonka touhuissa on aina aimo ripaus sarkastista huumoria ja itseironiaa. Toisin kuin Alright-aikakauden kilpailijat, bändi on myös pysynyt musiikillisesti kiinnostavana näihin päiviin. Vuonna 2005 ilmestyneellä Road To Rouen-albumilla esiintyi tyylikkäästi aikuistunut Supergrass.
Pekka Laine
Linkit: