1950-luvun lopun hienoimpiin rock’n’roll-hitteihin lukeutuva Love Potion Number 9 oli kappaleen esittäneelle The Clovers-yhtyeelle pitkän ja menestyksekkään uran kaupallinen huipentuma.
Yhtye oli perustettu Washingtonin kaupungissa vuonna 1946 ja nousi ensimmäisiä kertoja r&b-listoille jo 1940-50-luvun taitteessa. The Clovers oli rock’n’rollin alkuvuosien tärkeimpi tyylinluojia mustan lauluyhtyemusiikin puolella. Sen levytykset olivat olennaisessa roolissa, kun Atlantic-levy-yhtiö nousi rytmimusiikin keskeiseksi hautomoksi ja julkaisijaksi. Gospel-tyylistä laulantaa urbaanin rhythm and blues-sointiin yhdistänyt The Clovers oli myös kilpailijoiden kunnioittama instituutio, jota kuunneltiin tarkkaan ja jolta kupattiin ideoita jatkuvasti.
Tuottajalegenda Jesse Stonen luotsaaman yhtyeen suurimmat varhaishitit irtosivat One Mint Julep- ja Your Cash Ain’t Nothing But Trash-kappaleiden tyylisellä rouhealla blues-meiningillä, mutta 1950-luvun puolivälin paikkeilla The Clovers pehmensi tyyliään doo wop-muottiin sopivaksi. Balladit Blue Velvet ja Devil Or Angel-menestyivät kohtuullisesti. Suurimman hittinsä The Clovers sai kun yhtye ryhtyi yhteistyöhön lauluntekijä-tuottaja kaksikko Jerry
Leiber-Mike Stollerin kanssa.
Love Potion Number 9-laulussa Leiber ja Stoller hyödynsivät niitä oppeja, joilla The Coasters-yhtyeestä oli tehty lauluyhtye-rock’n’rollin rahasampo. Eli humoristinen tarina ja lievästi komediallinen laulutapa tepsi markkinoilla hyvin ja lemmenjuoman vaikutuksista kertovan laulun menestys perustui myös tähän. The Clovers-yhtyeen vakiomiehitykseen kuulunut Billy Mitchell lauloi kappaleen soolo-osuuden ja sinetöi veteraaniyhtyeen viimeisen hitin. The Clovers jatkoi laulamista ja levyttämistä vieltä 1960-luvulla, mutta sen tyyli oli auttamattoman vanhanaikainen. Love Potion Number 9-kappaleesta tuli puolestaan suosittu numero englantilaisten beat-yhtyeiden parissa ja The Searchers teki siitä oman menestysversion.
Pekka Laine
Linkit: