Vuonna 1893 syntynyt Mississippi John Hurt oli eräs tärkeimmistä "uudelleenlöydetyistä" bluesmiehistä ja nousi 60-luvun valkoisen folk-liikkeen myötä vanhoilla päivillään suureen maineeseen. Lempeä vanhus ehti vaikuttaa kokonaiseen valkoiseen blues- ja rockmuusikoitten sukupolveen.
Mississippi John Hurt tarttui 1800- ja 1900 –lukujen vaihteessa kitaraan, tuohon aikaan vielä melko harvinaiseen soittimeen. Hän alkoi soitella kotiseutunsa vapaamuotoisissa illanvietoissa ja viikonloppubailuissa. Hurt oli kotoisin bluesin evoluution eräältä tärkeimmältä alueelta. Hän ei kuitenkaan edustanut tyylillisesti Mississippin aggressiivista koulukuntaa, vaan oli täysin päinvastainen tapaus: lauluotteeltaan lempeä, ja suorastaan herttainen, sekä kitarointitaidoiltaan täysin omaa luokkaansa. Hurt olikin yleiskansanmuusikko, joka ammensi materiaalinsa ja vaikutteensa laajasta, sekä mustan että valkoisen kansanperinteen laulukirjasta. Tällaisia kansanmuusikoita on ajan saatossa alettu kutsua nimellä ”songster”, mutta yhtä hyvin Hurtia voisi kutsua laulaja/lauluntekijäksi.
Vuonna 1928 Mississippi John Hurt levytti kaksi sessiota New Yorkissa. Näiden varhaisten levytysten joukossa oli myös ”Candy Man Blues”, taidokkaan ragtime-vaikutteisen kitaroinnin säestämä humoristinen tarina naisten miehestä. Levytykset julkaistiin, mutta suuren laman ja levybisneksen hiipumisen myötä Mississippi John Hurt vaipui unholaan kolmeksikymmeneksi vuodeksi. Hän työskenteli jälleen farmilla, ja soitteli musiikkiaan vapaa-ajallaan, yleisönään korkeintaan Hurtin velipojan maissiviskiä nauttiva naapurusto.
Hurtin eristyneisyys loppui vuonna 1963, kun folk-intoilija nimeltä Tom Hoskins paikallisti hänet vuoden 1928 ”Avalon Blues” –levytyksen perusteella. Hoskins etsi Hurtin käsiinsä ja suostutteli tämän esiintymään sarjassa konsertteja, jotka johtivat useisiin uusiin levytyksiin. Nyt Mississippi John Hurt oli täydellinen sensaatio ja hänen vaikutuksensa heijastui monilla tavoin 60-luvun puolivälin folk–liikkeeseen. Pelkästään Mississippi John Hurtin kitaroinnin kaikuja voidaan kuulla edelleen lukemattomien kitaristien soitossa ja hänen omintakeisia kappaleitaan versioidaan yhä uudelleen. John Sebastianin johtama Lovin’ Spoonful –yhtye otti jopa nimensä Hurtin ”Coffee Blues” –kappaleen mukaan.
”Hurtti-ukon” revanssikierros jäi surullisen lyhytaikaiseksi. Hän kuoli Mississippin Grenadan piirikunnan sairaalassa marraskuussa 1966 sydänkohtaukseen, inspiroituaan sitä ennen kokonaista sukupolvea. Mutta kuten Mississippi John Hurt Newportin folkfestivaaleilla vuonna 1965 levytetyssä Candy Man –uusintaversiossaan laulaa: tähän karkkiin jää koukkuun.
Esa Kuloniemi