Bull Moose Jackson oli eräs 40-luvulla syntyneen mustien tanssimusiikin, rhythm & bluesin, ensimmäisiä suuria tähtiä. Miehen taiteilijapersoona oli kaksijakoinen. Hän lauloi uskottavasti sekä romanttisia balladeja, että toisaalta myös härskejä kaksimielisyyksiä. Levyjäostava yleisö vieläpä piti artistin kummastakin ulottuvuudesta.
Laulaja/saksofonisti Benjamin Jackson syntyi vuonna 1919 Clevelandissa, Ohion osavaltiossa. Lapsuudessaan hän soitti viulua, mutta instrumentiksi vaihtui jazz-innostuksen myötä saksofoni, jota hän ensimmäisen kerran pääsi vakavissaan tuuttaamaan liittyessään vuonna 1944 Lucky Millinderin maankuuluun orkesteriin. Kookas ja railakasotteinen muusikko muistutti bänditoveriensa mielestä hirviurosta, joten häntä alettiin kutsua Bullmoose Jacksoniksi. Värikäs lempinimi pysyi ja se osoittautui hyödylliseksi Jacksonin ottaessa soolospotin ja Bullmoose alkoi vilahdella toistuvasti taiteilijanimenä 40- luvun lopun R&B-listasijoituksilla.
Kaksimielinen niin sanottu ”riskiblues” oli 20-luvulta saakka kukoistanut oma suosittu taiteenlajinsa ja Bullmoose Jackson oli alan todellinen mestari. Monet Jacksoninkin hilpeän uskaliaista levytyksistä olivat aikanaan liian rohkeita radiosoittoon, mutta menestyivät myyntilistoilla ja olivat hyviä esimerkkejä tanssittavasta rytmibluesista hulluimmillaan. Bullmoose Jacksonin kuuluisiin urotekoihin tällä saralla kuuluivat mm. vuonna 1947 R&B-listan viitoseksi noussut ”I Want a Bowlegged Woman”, joka paikkaan nenäänsä tunkevasta kaverista kertova ”Nosey Joe”, sekä nyt kuultava vuoden 1952 ”Big Ten Inch.”
Bullmoose Jackson menehtyi vuonna 1989 keuhkosyöpään, mutta hänen tarinansa mahtavasta kymppituumaisesta elää tänäkin päivänä ja selittää yhä uudelleen itse itsensä. Kappale istui erinomaisesti esimerkiksi rockyhtye Aerosmithin agendaan yhtyeen levyttyä sen vuoden 1975 albumilleen Toys in the Attic. Niin, mistäs tässä oikeasti lauletaankaan – se rivous taitaa olla lopultakin enemmän kuulijan korvassa kuin itse tekstissä, sillä taiteilijahan laulaa oikeasti vain omistamastaan mainiosta, halkaisijaltaan kymppituumaisesta äänilevystä, jolla bändi esittää bluesia. Vai laulaako?
Esa Kuloniemi
Linkit: