Girlschool: Emergency (1980)

Julkaistu Ke, 23/07/2008 - 12:00


Vaikka heavy metal oli syntymästään asti miehisen uhon temmellyskenttää, alkoivat naiset 1970-luvun lopulla osallistua metallikarkeloihin muutenkin kuin olemalla seksististen laulujen päähenkilöitä. Pitkän linjan tuottajahörhö Kim Fowley toteutti oman unelmansa seksikästä hard rockia soittavasta tyttöyhtyeestä ja loi The Runaways-paketin. Joan Jettin ja Lita Fordin soolourien ponnahduslautana toiminut yhtye sai 1970-luvun lopulla seuraajia myös Atlantin toisella puolella.

Etelä-Lontoossa vuonna 1977 perustettu Girlschool oli managerivetoiseen Runawaysiin verrattuna huomattavasti karheampi ja lähempänä katutasoa oleva yhtye. Basisti Enid Williamsin ja kitaristi-laulaja Kim McAuliffen perustama bändi esiintyi aluksi nimellä Painted Lady, mutta vuodesta 1978 tyttönelikon nimeksi vakiintui iskevämpi Girlschool. Sievistelevien koulu-uniformujen sijaan tämän koulun pahisoppilaat pukeutuivat denimiin ja nahkatakkeihin ja heidän musiikillinen ilmaisunsa oli samassa linjassa. Girlschoolin esikoissingle osui ajoituksellisesti hienosti yksiin brittiläisen metallin toisen nousukauden kanssa ja yhtye sai tukijoita suoraan heavy-maailman huipulta. Motorhead-yhtyeen manageri otti Girlschoolin suojiinsa ja yhdessä Lemmy Kilmisterin häirikkölauman kanssa tehdyt kiertueet hiljensivät nopeasti epäilijät: Girlschool oli tosissaan, jos Lemmykin uskoi niin.

Girlschoolin esikoisalbumi Demolition raivasi tiensä brittilistoille vuonna 1980 ja levyltä lohkaistiin useampikin heavy-kansan suosikiksi noussut single. Emergency-kappaleen karu energisyys todisti osaltaan missä Girlschoolin salaisuus piili: nämä kovan näköiset ja karskin oloiset tytöt eivät olleet poseeraajia, vaan tuimalla asenteella hard rockia vääntäviä asesisaria. Yhtye
osui vielä toisella albumillaan luomaansa hyvään nosteeseen, mutta vuoden 1983 paikkeilla yhtyeen kurssi alkoi kääntyä laskuun. Girlschoolin levyjen soundia rukattiin kaupallisempaan suuntaan ja yhtyeen sisällä rivit rakoilivat, mikä johti soolokitaristi Kelly Johnsonin eroon. 1980-luvun jälkipuolisko oli orkesterille jo väkinäisen rimpuilun aikaa ja Kim McAuliffe päätti heittää
pyyhkeen kehään vuonna 1988. Seuraavalla vuosikymmenellä brittimetallin alkuperäiset pahat tytöt ovat piipahdelleet tekemässä reunion-keikkoja.

Pekka Laine