Vaikka brittiläinen punk-liike julistikin sangen äänekkäästi olevansa työväenluokan asialla, löytyi suosituimpien yhtyeiden joukosta yllättävän vähän puhtaita duunaribändejä. Hershamin kaupungissa vuonna 1975 perustettu Sham 69 oli yksi harvoista brittipunkin klassikkobändeista, jonka taustalta turha etsiä taidekouluälykköyttä, keskiluokkaista kasvuympäristöä tai laskelmoivaa bisnesmiesmanageria. Laulaja Jimmy Purseyn johtama joukko oli avoimesti proletariaatin tuote ja ylpeä siitä.
Kotikaupungin jalkapallojoukkueen takavuosien menestystä juhlistaneesta graffitista nimensä napannut Sham 69 teki kappaleensa katujen näkökulmasta katuja varten. Avoimen populistinen linja ei miellyttänyt mediaa tai kriitikoita samalla tapaa kuin Sex Pistolsin, Clashin tai Jamin hieman punnitummat tekemiset, mutta oman fanaattisen kannattajakunnan Sham 69 hankki nopeasti. Purseyn kappaleet tihkuivat samaa aggressiivista heimohenkeä, johon jokainen työväenluokkainen lad oli tutustunut pubeissa, nuorisoklubeilla ja ennen kaikkea jalkapallostadioneitten kiehuvilla lehtereillä. Sham 69 julisti olevansa yhtä faniensa kanssa ja Jimmy Pursey kirjoitti yhtyeen yksinkertaisen viestin kappaleiksi, joista osa on brittipunkin perusteoksia.
Purseyn kappaleet olivat iskeviä ja yksinkertaisia ja niiden kertosäkeet olivat usein eräänlaisia iskulauseita, joiden mukana isompikin jästipääjoukko pystyi hyvin laulamaan. Sham 69:in lauluista "If the Kids Are United" ja "(Gonna Be A) Borstal Breakout tulikin tärkeitä esikuvia seuraaville katupunksukupolville ja erityisesti ns OI-tyylisuunnalle. Yhtye veti puoleensa 1970-luvun lopulla rajuun nousuun lähteneen skinhead-tyylin edustajia, mikä osaltaan teki Sham 69:ista arveluttavan valtamedian silmissä. Bändin suosio ei hiipunut ensimmäisten punkkareiden joukossa, vaan se veti keikoille isoja yleisöjä. Usein rajuihin tappeluihin päätyneissä tilaisuuksissa nähtiin usein myös äärioikeistolaisen National Front-liikkeen värvääjiä, mistä seurasi bändin maineen kannalta kiusallinen leima. Jimmy Pursey sanoutui useaan otteeseen irti NF:n politiikasta, mutta Sham 69:in imagossa säilyi tietynlaisen fanikunnan synnyttämä arveluttava vivahde. Rajun kannattajakunnan viihdyttäminen alkoi vähitellen käydä raskaaksi ja Pursey päätti hajoittaa OI-punkkareiden esikuvayhtyeen 1980-luvun puolivälissä. Muutaman vuoden hengähdystauon jälkeen hän elvytti vanhan sotaratsun ja Sham 69 on säilyttänyt asemansa tärkeänä osana punk-nostalgiaa.
Linkit: