Syksystä 1966 seuraavan vuoden kesään brittiläistä rock-maailmaa riepotti uusi tuuli, joka oli voimakkain sitten The Beatlesin läpimurron. Päivän taikasana oli ”psykedelia” ja pian uuden muotitermin vaikutukset alkoivat kuulua laajalti englantilaisessa rockissa.
Lauluissa alkoi vilahdella väärinpäin käännettyjä ääniä, kirkkaita värejä, outoja muotoja ja absurdeja henkilöhahmoja. Sgt.Pepperin kaltaiset hallitut albumikokonaisuudet olivat kuitenkin poikkeustapauksia ja psykedeliapopin tyypillinen formaatti oli edelleen single. Brittipsykedelian keskus oli luonnollisesti Lontoo. Samalla kun beatlesit ja byrdsit levittivät happopoppia listoille, mylläsi maanalainen hallusinogeninen alakulttuuri omissa klubeissaan, joissa palvottiin hieman oudompia nimiä. Lontoon psykedelia-aallon varhaisvaiheesta nousee esiin kolme yhtyettä, joiden musiikkiin ajan henki erinomaisesti tiivistyy. Syd Barrettin johtama Pink Floyd oli underground-ikoni numero yksi, kannoilla suhasi jazzhenkisempi ja vielä friikimpi Soft Machine ja happopopin pronssimitalin nappasi Tomorrow. Viimeksi mainittu yhtyeistä on heikoimmin tunnettu, mutta vuosina 1966-67 bändistä kohistiin ankarasti. Rhythm and blues-yhtye In Crowdin pohjalle perustetun Tomorrown live-esiintymiset olivat suosittuja sekoilu-happeningeja ja solisti Keith Westistä kehkeytyi psykedelia-skenen oma kansikuvapoika. Yhtyeen ensisingle My White Bicycle ei ollut listamenestys, mutta se on yksi palvotuimmista esimerkeistä siitä miltä happokylvyn läpi käynyt brittipop kuulosti vuonna 1967.
My White Bicycle vakuutti myös EMI-levy-yhtiön, joka antoi Tomorrown tehdä poikkeuksellisesti kokonaisen albumillisen musiikkiaan. Yhtyeen tuottajana hääri psykedelian ihmelapsi Marki Wirtz, jonka tohtoroima soundi kuulosti ehdottoman ajan mukaiselta outoine kaikuineen ja nauhaefekteineen. Wirtz oli mukana säätämässä myös laulaja Keith Westin soolouraa Tomorrown rinnalle. Tuottaja visioi ajatuksen psykedeelisestä teinioopperasta, jonka solistina West laulaisi. Koko spektaakkelia ei saatu suunnitelmien mukaisesti toteutettua, mutta oopperasta lohkaistu otos Excerpt From A Teenage Opera nousi listahitiksi. Emoyhtye Tomorrowlle ei käynyt kaupallisessa mielessä yhtä hyvin ja se hajosi vuonna 1968 ainoan albuminsa ilmestyttyä. Yhtyeen soittajat jatkoivat musisointia sangen merkittävissä yhteyksissä. Rajun friikin maineessa ollut rumpali Twink päätyi Pretty Thingsin ja sittemmin Pink Fairiesin riveihin ja kitaristi Steve Howe nousi progemaailman huipulle Yes-yhtyeen avainpelurina.
Pekka Laine
Linkit: