Blues Section-yhtyeen raunioille syntynyt Wigwam kuului Love Recordsin artistikatraan keskeisiin pilareihin alusta asti, eikä Wigujen musiikille oikeasti voi edes kuvitella toista julkaisijaa 1960-70-luvun suomalaisesta levy-yhtiökentästä. Yhtyeen taiteellinen perusta valettiin vuonna 1969 ja nämä ensi askeleet dokumentoitiin Wigujen ensimmäisille Love-julkaisuille.
Wigwam oli ottanut ratkaisevan askeleen kohti rockin syvempiä vesiä kyseisen vuoden kesällä. Huippulahjakkaan taiturina tunnettu urkuri Jukka Gustavson liittyi tuolloin yhtyeeseen ja viisimiehinen wigu-kollektiivi sulkeutui hippihenkisesti basisti Mats Huldenin vanhempien kesäpaikkaan. Ryhmä vietti siellä kesän jammaillen, musiikkia kuunnellen ja elämän tarkoitusta pohtien. Syksyllä filosofis-soitannollisen korkeanpaikan leiri karaisema ryhmä oli valmis tekemään suomalaisen rockin historiaa. Wigwamin ensimmäisen kehitysvaiheen levytyksistä todelliseksi klassikoksi nousi yhtyeen toinen single, loppuvuodesta -69 ilmestynyt Luulosairas.
Luulosairas-kappale oli kuulunut Jukka Gustavsonin vanhan bändin Roostersin ohjelmistoon eli se oli Wigwamia vanhempaa perua. Laulun teksti on reilusti alle parikymppisen tekemäksi aika tanakkaa tavaraa. Vaikka nuori Gustavson oli selvästi kaatanut uskonnollista, mystistä ja filosofista kirjallisuutta tukevalla kädellä pääkoppaansa, lopputulos ei kuitenkaan ole pikkuvanha tai
teennäinen. Olemassaolon ja ihmisluonteen mysteerien pohdinta sai yllättävän lämpimän vastaanoton. Luulosairas oli ensimmäinen Wigwam-hitti ja nousi single-listalla kahdenkymmenen parhaan kärkijoukkoon. Tuhdilla groovella ja Suomirockin san franciscolaisimmalla kitarasoololla ryyditetty kappale tarjosi hippiyleisölle, mitä se selvästi janosi: musiikillisesti uskottavaa ja tekstisisällöltään luovaa suomalaista rockia. Wigwam jatkoi tovin samoilla linjoilla: seuraavan singlen kertojahahmona saarnasi Pedagogi, mutta siinä ei ollut Luulosairaan vangitsevuutta.
Varhaiskauden Wigwam oli tunnettu siitä, että se soitti livenä täysin eri ohjelmistoa kuin levyllä. Vahvasti cover-painotteiseen keikkasetin koostumuksen selittäjä oli äärimmilleen viety bändidemokratia. Kaikilla oli veto-oikeus live-setin kappaleisiin, eikä yhtyeen omista lauluista päästy ikinä yksimielisyyttä. The Bandin, Spiritin, ja The Beatlesin kaltaisten yhteisten suosikkien kappaleet muodostivat konsensusvyöhykkeen, jolla nuori Wigwam keikoillaan usein liikkui. Suomenkielisen rockin ensimmäistä todellista mestariteosta onkin kuultu livenä vasta Wigwamin viimevuosien merkkipäiväkeikoilla, kun vanhoja soittokavereita tervehtimään tullut Jukka Gustavson on kiskaissut Luulosairaan haltioituneen yleisön riemuksi.
Pekka Laine
Linkit: