Rastahenkisen roots-reggaen voimakas nousu 1970-luvulla piti huolen siitä, ettei jamaikalaisessa tuotannossa ollut puutetta tulikivenkatkuisesta maailman menon kommentoinnista.
Rasta-taajuuksille virittäytyneet laulajat olivat tuohtuneita ghettojen ilmiöistä ja ylipäätään mustan rodun henkisestä tilasta Babylonin kuristuksessa. Tämä huoli ja viha puettiin usein raamatullisiin ja jylhiin uskonnollisiin sanankäänteisiin. Yksi 1970-luvun reggaen komeimmista yhteiskunnallisista raidoista on vuonna 1979 ilmestynyt Armagideon Time, jossa laulaja Willie Williams latasi lopunajan vertauksia vanhan suosikkirytmin päälle.
Willie Williams ei ollut varsinkaan jamaikalaisen mittapuun mukaan mikään tuottelias artisti. Williams oli levyttänyt ensimmäisiä kertoja 1960-luvun rock steady-kaudella ja siirtyi monien tavoin seuraavalla vuosikymmenellä tuhdimpin kulttuuristen teemojen käsittelyyn. Hänen ainoa todellinen hittinsä syntyi tuottajalegenda Clement Coxsone Doddin nimissä kulkevan klassikkorytmin päälle lauletusta teemasta. Armagideon Time löi aluksi läpi Jamaikalla ja sieltä sen isku levisi tuttuun tapaan brittein saarille. Reggae-covereita aktiivisesti harrastanut The Clash levytti oman näkemyksensä aiheesta London Calling-singelleen ja esitteli näin kappaleen nuorelle punk-yleisölle. Lontoolaispunkkien versio on kuitenkin sanalla sanoen pikkupoikien näperrystä Willie Williamsin sielukkaan alkuperäisen rinnalla, vaikka Clashin tulkintaa lienee näistä kahdesta tunnetumpi. Williamsin uralle hitti antoi lyhytkestoista potkua ja hän levytti 1980-luvun alussa muitakin Armagideon Timen hengessä kulkeneita numeroita.
Pekka Laine