Amos Milburn paukutti pianollaan ja elämänläheisillä ralleillaan itsensä sodanjälkeisen rhythm and blues –taivaan kärkeen. Rock’n’rollin synnyn tärkeimpiin katalysaattoreihin lukeutuva Milburn erikoistui käsittelemään lauluissaan alkoholin kielteisiä ja myönteisiä vaikutuksia.
Vuonna 1927 Texasin Houstonissa syntynyt Amos Milburn oppi soittamaan pianoa kymmenvuotiaana. Vuonna 1942, ollessaan viidentoista, hän valehteli ikänsä, liittyi laivastoon ja palveli toisessa maailmansodassa tyynen valtameren taistelunäyttämöllä. Vuonna 1945 Milburn palasi Houstoniin, jossa perusti bändin ja alkoi soittaa kaupungin yökerhoissa. Vuotta myöhemmin hän allekirjoitti sopimuksen losangelesilaisen levy-yhtiön kanssa ja alkoi levyttää eloisaa ja tanssittavaa bluesia, joka toimi eräänä pian tapahtuvan rock’n’roll-räjähdyksen airueena. Vuonna 1948 ja 1949 hänellä oli kaikkiaan kolme ykköshittiä. Monet Milburnin parhaat kappaleet perustuvat hänen terhakkaasti svengaavan boogie-woogie –pianonsa ja taidokkaitten saksofonisovitusten vastustamattomaan yhteisvaikutukseen. Myös hänen balladiesityksensä olivat huippuluokkaa ja vetivät vertoja aikalaistensa Charles Brownin ja Nat ”King” Colen tuotannolle.
50-luvun alussa Milburn alkoi laulaa alkoholin monimuotoisuudesta ja osui samalla kultasuoneen. Ensimmäisenä viskitematiikkaa hyödyntänyt ”Bad Bad Whiskey” pamahti vuonna 1950 ykköseksi. Vuonna 1952 nousi sijalle 8 ”Thinking and Drinking”, ja seuraavana vuonna top-kolmoseen peräti kaksi Milburnin hönöttelyaiheista bluesia: ”One Scotch, One Bourbon, One Beer” ja ”Let Me Go Home Whiskey.” Vuonna 1954 tahti vain jatkui kun ”Good Good Whiskey” tärähti sijalle 5. Mainittakoon että Milburn levytti myös vodka-aiheisen kappaleen ”Vicious Vicious Vodka” vuonna 1954 ja päätti rhythm & bluesin historian luultavasti perinpohjaisimman juomalaulusarjansa vuonna 1956 kappaleeseen ”Juice Juice.”
Valitettavasti Amos Milburn ei kyennyt loikkaamaan kunnolla 50-luvun puolivälin tuottoisammille rock & roll –markkinoille ja hänen uransa alkoi hiipua ja Milburn vietti viimeiset vuotensa unohdettuna, työskennellen baaripianistina.. Myös alkoholismi antoi jälkikäteen miehen levyttämille kappaleille ironisen kaksoismerkityksen, ja ”paha, paha viski” todellakin romahdutti hänen terveytensä.
Esa Kuloniemi
Linkit: