Vuonna 1967 soul-kuume oli riivannut maailman popnuorison mieliä niin kauan, että aika oli kypsä soul-musiikkia käsittelevälle soul-hitille.
Idea oman hännän nostamisesta ei sinänsä ollut uusi. Olihan yksi Chuck Berryn suosituimmista rock’n’roll-klassikoista rock’n’roll-musiikin erinomaisuutta ylistänyt Rock’n’roll Music. Tämä jo jazzista tuttu hehkutusperinne siirtyi soul-aikaan kun laulaja Arthur Conley tapaili esikuvansa ja tukijansa Otis Reddingin kanssa vanhaa Sam Cooke-laulua Oh Yeah Memphisin Stax-studioilla.
Redding sai päähänsä muuttaa laulun sanoja niin, että niissä ylistetään soul-musiikkia ja sen tähtiä. Conleyn vaatimuksesta laulun päähenkilöiden listaan lisättiin Otis Reddingin nimi ja näin syntyi laulu Sweet Soul Music, josta tuli paitsi Arthur Conleyn uran suurin hitti myös yksi tunnetuimmista soul-standardeista.
Vuonna 1967 ilmestynyt Sweet Soul Music oli sekä sävellyksenä että esityksenä ilmiselvä menestyslevy. Stax-yhtiön legendaarinen rytmiryhmä piiskasi kappaleeseen hurjan rytmisen imun, jota kertaheitolla mieleen syöpyvät torviriffit edelleen kiihdyttivät. Arthur Conleyn laulutulkinta oli täysveristä soulia. Georgian gospel-ympyröiden kasvatti ähki ja ähelsi kiihkeästi kuin idolinsa ja löytäjänsä Otis Redding konsanaan. Ja kun laulun sanat juhlivat ajankohtaisia tähtinimiä Sam and Dave-duosta Wilson Picketin kautta James Browniin, ei Sweet Soul Musicin voittokululle voinut mitään. Levy pauhasi kaikkialla radioissa, tanssisaleissa ja jukebokseissa ja nousi listakakkoseksi sekä pop että r&b-puolella. Suomessakin Conleyn hitti kuultiin tuoreeltaan ja vieläpä live-esityksenä. Arthur Conley oli osana Helsingin kulttuuritalolla esiintynyttä huippuluokan soul-pakettia, jonka muina tähtinä loistivat Sam & Dave, Lee Dorsey ja Carla Thomas. Uskomaton mustan musiikin kattaus oli härmäläisille liian eksoottista herkkua sillä Topmost-yhtyeeltä lainatuilta laitteilla musisoineita Amerikan ihmeitä diggaili ainoastaan parin penkkirivillistä poppareita.
Pekka Laine
Linkit: