Trumpetisti Clifford Brownin kuolema vuonna 1956 kuuluu kiistatta jazzin historian suuriin tragedioihin. 26-vuotiaana auto-onnettomuuteen menehtynyt Brown oli poikkeuslahjakkuus, joka oli viimeisinä elinvuosinaan noussut Miles Davisin ja Dizzy Gillespien veroiseksi trumpetistiksi.
Hän oli epätavallinen hahmo paitsi lahjoiltaan, myös elintavoiltaan. Clifford Brown omistautui musiikille ja toisin kuin valta-osa aseveljistään pyrki elämään terveellisesti ilman huumeita ja alkoholia. Tätä taustaa vasten Browin poismeno tuntui kohtuuttomalta, sillä hänestä olisi taatusti tullut raskaansarjan vaikuttaja jazzin myöhempään kehitykseen.
Clifford Brown jätti jälkeensä kuitenkin tasokkaita levytyksiä, joista suomalaisyleisölle tutuin on Levyraati-ohjelman tunnarina vuosikymmenet pauhannut Blues Walk. Eurooppalaiset jazzin ystävät saivat ihailla Brownin erinomaista soittoa myös konserttiolosuhteissa jo 1950-luvun alkupuolella. Tuolloin nuori Clifford kiersi Eurooppaa Lionel Hamptonin Big Bandin jäsenenä ja käytti siinä sivussa kaiken vapaa-ajan paikallisten soittajien kanssa jammailuun. Lyhytikäisten kokoonpanojen esityksiä taltioitiin myös levylle ja jotkut niistä osoittautuivat erinomaisiksi laadultaan. Erityisesti Tukholmassa syyskuussa 1953 pidetty sessio tuotti loistavaa jälkeä. Ruotsin jazz-huipuista koottu Swedish All-Stars-yhtye antoi Clifford Brownille ja tämän trumpetistikaveri Art Farmerille erinomaiset puitteet ja nuorten jenkkitähtien soitto on komeaa kuultavaa.
Euroopan reissulta palattuaan Clifford Brown jatkoi yhteistyötä mm. rumpali Art Blakeyn kanssa ja perusti jazzin pienyhtyeklassikoihin kuuluvan kvintetin rumpali Max Roachin kanssa. Vaikka Brownin ja Roachin yhteistyö muodostaa Clifford Brownin tuotannon kovimman ytimen, ehti hän siinä sivussa huseerata esimerkiksi laulajatar Sarah Vaughanin levyillä. Ruotsissa ja Ranskassa vuonna 1953 tehdyistä levytyksistä alkanut armoton nousukierre katkesi tylysti kesäkuussa 1956 sattuneeseen auto-onnettomuuteen.
Brownin kuoleman oli suunnaton järkytys jazz-maailmalle, jolle lämpimällä soinnilla sulavasti soittanut ”Sweet Clifford ” oli yksi kaikkien aikojen lahjakkuuksista. Clifford Brownin kuoleman jälkeen hänen Ruotsissa tekemänsä äänitykset julkaistiin nimellä ”Memorial Album” ja tenorisaksofonisti Benny Golson sävelsi hänen muistokseen yhden aikojen hienoimmista jazzballadeista nimeltä ”I Remember
Clifford”.
Pekka Laine
Linkit: