Rolling Stones: You Can’t Always Get What You Want

Julkaistu To, 31/07/2008 - 15:59


Lawrence Kasdanin ohjaama elokuva The Big Chill vuodelta 1983 ei ollut ensimmäinen Hollywood-draama, jossa niin sanotut baby boomerit eli suurten ikäluokkien edustajat pohdiskelevat suhdettaan omaan nuoruuteensa ja entisiin ihanteisiinsa. Erittäin vankalla näyttelijäkaartilla miehitetty kuvaus oli kuitenkin merkittävä päänavaaja sekä kriitikkokunnan, suuren yleisön että elokuvateollisuuden silmissä.

Suomessa nimellä Sisärengas esitetyssä tarinassa nostalgiset sävyt yhdistyivät tuoreella ja kaupallisesti vetävällä tavalla vakavampaan pohdintaan 1960-luvun perinnön kantavuudesta. Samalla Kasdan muistutti, kuinka tehokas ase oikein valittu pop-musiikki on tarinan kerronnan tukena.

Oli itsestään selvää, ettei Yhdysvaltoihin sijoittuvaa juppiintuneiden entisten radikaalien jälleen näkemisestä voi kuvata ilman aiheeseen liittyvää rock-elementtiä. The Big Chillin musiikkiraita oli monessa mielessä uraa uurtava tyylinäyte, miten älykäs nostalgiaan perustuva soundtrack laaditaan. Menestyselokuvan esimerkkiä opiskeltiin Hollywoodissa tarkkaan ja pian markkinoille alkoi putkahdella lukuisia tietynikäiselle aikuisyleisölle suunnattuja leffoja, joissa 1960-70-luvun rockilla oli tärkeä rooli. Perässä hiihtäjistä ani harvat ylsivät kuitenkaan vastaavan draamalliseen tehoon ja koskettavuuteen kuin esimerkiksi Big Chillin avauskohtaus, jossa hautajaisten päätteeksi soimaan pärähtävä Rolling Stones-klassikko You Can’t Alway Get What You Want antaa pohjavireen koko tarinalle.

Vuonna 1969 Let It Bleed-albumilla julkaistu kappale kuuluu Stones-katalogin ehdottomiin helmiin niin letkeän tunnelmansa kuin sopivan arvoituksellisen tekstinsä puolesta. Rollari-friikit ovat arvailleet vuosikausia, keihin laulun huumeisiin vihjaukset kohdistuvat. Onko laulun ”she” Marianne Faithfull? Tai onko huonossa kunnossa apteekin jonossa seisova Mr. Jimmy Stones-tuottaja Jimmy Miller? Hyvälle laululle on monta oikeaa tulkintaa. The Big Chill-yhteydessä kappaleesta kasvoi eräänlainen hukattujen vuosien, mahdollisuuksien ja kadonneen nuoruuden symboli. You Can’t Always Get What You Want:ista meinasi tulla myös erään Hollywood-tähden uran nousukiidon alkusoitto, mutta toisin kävi.

Big Chillin päähenkilöt kokoontuvat tarinan aluksi ystävänsä Alexin hautajaisiin muistamaan kaveripiirinsä lahjakasta tähteä, josta ei tullut koskaan suurten lupausten lunastajaa. Leffaa varten kuvattiin myös kohtauksia, joissa Alex oli elossa mutta ne päätyivät kaikki leikkaamon lattialle. Alexia näytelleen nuoren Kevin Costnerin osaksi jäi näin ollen maata ruumisarkussa- ilman repliikkejä ja ilman että edes kasvot näkyivät. Aina ei voi saada mitä haluaa.

Pekka Laine

Linkit: