Kun 1950-luvun keskivaiheilla tapahtuneen suuren rock’n’roll-räjähdyksen rajuimmat aallot olivat ohi, siirryttiin amerikkalaisessa popteollisuudessa todelliset teini-idoleitten aikaan.
Vuosikymmen loppuvuosina listoilla jylläsi yhä useammin musiikki, jossa rockiin sykkeeseen oli lisätty pehmeämpiä, sekä musiikin massakulutusta että nuorten vanhempien mielenrauhaa lisääviä elementtejä. Elviksen siloisten perintöprinssien joukossa oli kuitenkin artisteja, jotka siloisesta olemuksestaan huolimatta osoittautuivat merkittäviksi lahjakkuuksiksi ja pitkään uraan kykeneviksi tulkitsijoiksi. Ehdottomasti merkittävin näistä kevyemmän linjan rokkareista oli laulaja Ricky Nelson. Nelsonilla oli kaikki mahdolliset aseet menestykseen. Hänessä kiiltokuvamainen ulkonäkö yhdistyi hyvään lauluääneen ja oikein laadittu ohjelmisto tehokkaimpaan mahdolliseen markkinointiin. Ricky Nelsonin tarinassa olennaista roolia näytteli 1950-luvun amerikkalaisen tajuntateollisuuden mullistavin ase-televisio ja Nelsonia voikin kutsua ensimmäiseksi tyylipuhtaaksi TV-ajan poptähdeksi.
Ricky Nelsonin elämä oli lapsesta asti kietoutunut showbisneksen ympärille. Hänen vanhempansa esiintyivät suositussa Ozzie ja Harriet-radioshowssa, jossa Rickykin debytoi alle 10 vuotiaana. Show siirtyi television puolelle 1950-luvun puolivälissä. Ricky Nelsonista tuli huippusuositun koko perheen ohjelman vetonaula, joka kasvoi teiniksi kirjaimellisesti koko maailman silmien edessä.
Rickyn hahmon kautta show hyödynsi teinimaailman teemoja ja yksi niistä oli luonnollisesti uusi rock’n’roll-musiikki. Nuori Nelson sai rock-kärpäsen pureman ja ryhtyi laulajaksi vuonna 1956. Seuraavana vuonna Ricky teki ensimmäiset levynsä ja nuorukaisen charmikas tulkinta Fats Dominon I’m Walkin’ hitistä ampaisi suoraan listoille. Nuoren laulajan poikamaisten kevytrockabilly-levyjen ja TV-suosion yhdistelmä alkoi tehdä todella tuhoisaa jälkeä amerikkalaisilla viihdemarkkinoilla. Ricky Nelsonista tuli nopeasti Elviksen jälkeen suosituin nuorisolaulaja, joka ylsi vuoteen 1962 mennessä 30 kertaa TOP 40-listalle.
Nelsonin suosio perustui paitsi ulkomuotoon myös puhtaisiin musiikillisiin ansioihin ja hän vetosi Elviksen lailla sekä tyttöihin että poikiin. Ozzie&Harriet-shown hurmaava nappisilmä sai seurusteluhuolillaan ja balladeillaan teinitytöt pauloihinsa ja tv-ohjelmaan ympätyt rockit takasivat nuorten teinikollien kannatuksen.
Vaikka Ricky Nelsonin suurimmat myyntimenestykset olivat Poor Little Fool, Lonesome Town- ja Travelin’ Man-kappaleiden tapaisia rakkauslauluja, hänen rokkaavimmissa numeroissaan oli aitoa puhtia. Monet Nelsonin railakkaimmista lauluista olivat silkkaa rockbillyä ja niiden tekijäpuolelta löytyy todellisia alan kettuja. Memphisiläinen veljenskaksikko Johnny ja Dorsey Burnette kirjoittivat Nelsonille monet kovat rokit, jotka edustivat aikansa teinisointia raikkaimmillaan. Vuonna 1985 lento-onnettomuudessa kuollut Ricky Nelson itse teki myöhemmin hienoja levyjä laulaja-lauluntekijänä ja country-rock-tunnelmoijana, mutta jossakin hienostuneen julkisivun taustalla piileskeli loppuun asti se sama rasvalettinen nuori rokkari, joka vuonna 1957
levytti definitiivisen kuvauksen teinielämästä nimeltä Waitin in School.
Pekka Laine
Linkit: