Status Quo-yhtyeen vuoden 1977 jättihitti Rockin’ All Over The World oli todellista rockin yksinkertaisten perusarvojen juhlaa.
Vaikka Status Quo oli saanut ensimmäiset hittinsä jo psykedeelisen hippipopin aikakaudella, perustui yhtyeen maine ja suosio nimenomaan pelkistettyyn kolmen soinnun jyystöön, jota ei turhilla taiteiluilla sotketa. Rockin’ All Over The Worldin Status Quo -levynkansi säveltäjä John Fogerty kuului hänkin rock-historian suuriin perinteen vaalijoihin ja pelkistäjiin. Rockin globaalia ilosanomaa julistaneesta renkutuksesta tuli näin ollen eräänlainen silta kahden perusrockklassikon välille. Status Quo sai kappaleella uutta popahtavampaa potkua uralleen ja Fogertylle laulusta tuli mutkan kautta yksi Creedence Clearwater Revivalin jälkeisen uran harvoista todellisista ikivihreistä.
John Fogerty levytti itse kappaleen vuonna 1975 taiteilijan nimeä kantaneelle soololevylle, josta ei tullut kummoisempaa menestystä. Status Quolle laulu oli näin ollen täydellinen. Se kuulosti bändille räätälöidyltä eikä se ollut puhki kaluttu numero, maineikkaasta tekijästään huolimatta. Yhtye haki pitkän yksitotisen boogie-putken jälkeen uutta vaihetta sointiinsa, koska se ei uskonut pysyvänsä loputtomiin brittirockin tähtiluokassa tukeutumalla yksinomaan kaljaa kiittaavaan farkkuduunariyleisöönsä. Kitaristi-laulaja Francis Rossin johdolla yhtye pestasi tuottaja Pip Williamsin puleeraamaan perinteistä Status Quo-soundia ja Rockin’ All Over The World-albumilla tuo plastiikkakirurginen operaatio toteutettiin. Hard rock-henkiset kitarat hiljenivät taustalle ja tilalle astui kevyempi popahtava tuotanto, jota vanhat boogie-linjan kannattajat aluksi karsastivat.
Suurelle yleisölle Rockin’ All Over The Worldista tuli kuitenkin nopeasti lähestulkoon Status Quon tunnuslaulu ja kappale on hankkinut bändille faneja todennäköisesti enemmän kuin yksikään toinen bändin hiteistä. Laulusta tuli epähuomiossa eräänlainen pääsylippu tulevaisuuteen Status Quolle, koska se antoi tavallaan bändille luvan varovaisesti päivittää sointiaan ja näin löytää itselleen myös uutta yleisöä. Amerikan markkinoille Status Quo ei vieläkään mahtunut mutta Euroopassa ja erityisesti Englannissa yhtye saavutti eräänlaisen ikiliikkujan aseman, jonka suosiota ei mitkään suhdanteet pysty horjuttamaan.
Pekka Laine
Linkit: