Etelän soulin ykköstuottajiin lukeutunut memphisiläinen Stax-levy-yhtiö voi kesällä 1968 huonosti. Kansalaisoikeusliikkeen huippuvaiheessa, huhtikuussa 1968 tapahtunut Martin Luther Kingin salamurha alkoi heijastua USA:n popmusiikkia pirstaloivasti. Se vaikutti uutena karsinoitumisena, eivätkä mustan musiikin hitit enää juhlineet pop-listoilla samaan suvereeniin malliin kuin 60-luvun alkupuolella.
Viattomuuden aika oli lopullisesti ohi ja musta tietoisuus nosti nyrkkiään. Staxille tämä merkitsi katastrofia. Asiaa ei helpottanut newyorkilaisen Atlantic-yhtiön kanssa solmitun jakelusopimuksen loppuminen. Ja kun vielä yhtiön ykkösnimi Otis Redding oli kuollut edellisen vuoden lopussa lento-onnettomuudessa, oli Stax menettänyt tärkeimmän crossover-artistinsa ja hitintekijänsä.
Talouden pelastajaksi löytyi aiemmin marginaalissa operoinut soulblues-artisti Johnnie Taylor, jonka ”Who’s Making Love” pamahti lokakuussa 1968 Billboardin R&B-listan ykköseksi ja poplistan sijalle viisi.
Johnnie Taylor on kouluesimerkki klassisesta mustan musiikin menestystarinasta. Vuonna 1938 Arkansasissa syntynyt poika lähtenyt kotoaan 15-vuotiaana. Hän palveli useissa merkittävissä gospel-kvarteteissa, kunnes sai ensimmäisen suuren tilaisuutensa liittyessään gospelin ykkösyhtyeeseen Soul Stirrers –kokoonpanoon itsensä maallisen musiikin puolelle siirtyneen Sam Cooken tilalle. Ja kun tämä tapahtui vieläpä Cooken itsensä suosituksesta, oli Taylorin polku valmiiksi pedattu. Johnnie Taylorin suurin esikuva oli juuri Sam Cooke, ja niinpä hän vuonna 1961 seurasi idoliaan maallisen musiikin puolelle ja alkoi levyttää Cooken perustamalle levymerkille. Näiltä levytyksiltä paistaa selvästi oppi-isän vaikutus.
Sam Cooken tultua ammutuksi hämäräperäisissä olosuhteissa vuonna 1964, siirtyi Johnnie Taylor Stax-merkille ja alkoi löytää oman tyylinsä eräänä uuden R&B-alalajikkeen, soulbluesin tärkeimpänä airuena. Hän levytti Staxille mm. sellaisia alan helmiä kuten ”Woman Across The River” ja ”Can’t Trust Your Neighbour.” Tasokkuudestaan huolimatta nämä eivät muodostuneet suuriksi kaupallisiksi menestyksiksi. Vuonna 1968 kuitenkin tärähti ja Suomen väkiluvun verran sinkkuna myynyt ”Who’s Making Love” aloitti Johnnie Taylorin pitkälle 70-luvulle jatkuneen hittiputken. Katutason ihmissuhdeasioita hyvinkin maanläheisesti käsittelevän Taylor opittiin tuntemaan pian lempinimellä ”Soul-filosofi.”
Soulblues palautti alunperinkin gospelista ja bluesista siinneen soulin lähemmäs bluesin hävyttömyyttä. Se hyödynsi tiettyjä gospel- ja bluestekniikoita: kysymys/vastaus – kaavaa, muodinmukaisia hokemia ja äänen taivutusta. Soulbluesissa on mukana aitoa kirkkotunnelmaa vaikka laulettaisiinkin esimerkiksi pettämisestä, kuten Johnnie Taylorin tämänkertaisessa klassikossa, jossa kysytään että ”satutko muuten tietämään kuka peuhaa vaimosi kanssa samaan aikaan kun puuhailet toisaalla itse samaa?”
Esa Kuloniemi
Linkit: