Laulaja-lauluntekijä Peter Perrettin johtama The Only Ones-yhtye kuuluu 1970-luvun lopun brittiläisen rockin vaikuttavimpiin yhtyeisiin. Kolme albumia julkaissut bändi roikkui muutaman vuoden ajan isomman läpimurron kynnyksellä, mutta kriitikoiden hehkutus ja fanaattisen fanikunnan ihailu ei vääntynyt missään vaiheessa massasuosioksi.
Perrettin lauluissa oli ripaus samaa energisyyttä kuin punk-aallon harjalla ratsastaneiden Pistolsien ja Clashin musiikissa, mutta punkkina sitä ei kuitenkaan voitu myydä. The Only Onesin melodinen rock oli pikemminkin yhdistelmä klassisen popin tarttuvuutta ja Velvet Underground-henkistä rappioromantiikkaa. Peter Perrettin töissä kauneuden kaipuu, melankolia ja ahdistus kietoutuivat rakkauslauluiksi, jotka ovat kestäneet ajan nakerrusta huomattavasti paremmin kuin monet hittilistoilla riehuneet aikalaiset. The Only Onesin tuotannon ehdoton helmi on vuonna 1978 singlenä ilmestynyt ja yhtyeen ensialbumilla soinut Another Girl, Another Planet.
Vuoden 1978 debyyttialbumi The Only Ones kuulosti hittilevyltä, muttei muodostunut sellaiseksi. The Only Onesin soitto oli napakkaa, kiitos yhtyeen poikkeuksellisen kokeneen miehistön. Bändin rumpali Mike Kellie oli takonut tahtia progehirmu Spooky Toothin riveissä jo 1960-luvulla ja basisti Alan Mair oli veivannut rahasta samaisen vuosikymmenen alusta. Tiukan soitannan päällä Peter Perrettin laulu kuulosti omaperäiseltä ja hieman kotikutoiselta. Lou Reedin laulukoulusta valmistunut Perrett naukui älykkäitä rakkaustarinoita, joiden tummat sävyt heijastelivat laulajan yksityiselämää. Privaattipuolella Peter Perrett eli romanttis-dekandentin perinteen oppien mukaan eli epäonnisten ihmissuhteiden ja kovien huumeiden vyyhti muodosti elämän tavan perustan.
Perrettin rappiokarismasta on saattanut pitkässä juoksussa olla hyötyä The Only Onesin kulttimaineelle, mutta yhtyeen aktiivikautena solistin arvaamattomuus aiheutti lähinnä ongelmia. Only Ones lopetti rimpuilun vuonna 1981 ilmestyneen kolmannen albumin jälkeen ja löi pillit pussiin. Perrett keskittyi huonoon elämään autuaan tietämättömänä yhtyeensä vahvasta undergroundkannatuksesta. The Replacementsin kaltaiset nuoren polven vaihtoehtobändit napsivat vaikutteita Only Onesin levyiltä ja sen vanhoja äänitteitä julkaistiin tasaiseen tahtiin uusina painoksina. 1980-luvun lopussa BBC:n arkistoista kaivetut yhtyeen radionauhoitukset vahvistivat todeksi sen, minkä John Peel ja monet muut brittiläisen rock-skenen tyyliniekat olivat aina tienneet. The Only Ones kuului sukupolvensa hienoimpiin yhtyeisiin ja paremmin tuotettuna bändi olisi voinut nousta vaikka mihin. Tarinan sankari Peter Perrett on ihmeen kaupalla pysynyt hengissä ja hän on viime vuosina ottanut hämmentyneenä vastaan uuden, nippanappa parikymppisen fanipolven suitsutuksia.
Linkit: