Kun Bo Diddleyiski salaman lailla keskelle 1950-luvun kuohuvaa nuorisomusiikin myllerrystä,hän toi mukanaan tärkeän viestin hamasta historiasta.
Miehen itsensä mukaan nimetty läpimurtokappale Bo Diddley ja sen huumaava viidakkorytmimuistuttivat siitä, että rock’n’rollia ei olisi olemassa ilman Afrikkaa. BoDiddleyn hypnoottisessa kitaroinnissaan ja loitsumaisen tarttuvissakappaleissaan soinut tunnusrytmi oli toki vilahdellut aiemminkinamerikkalaisessa pop-musiikissa.
Vangitseva biitti oli kulkenut lempinimillä ”Hambone” ja”Shave and a Haircut”. Samainen niin sanottu clave-syke muodostaa myöskuubalaisen ja brasilialaisen rytmiikan peruspulssin ja epäilemättä sen jäljetjohtavat Äiti-Afrikkaan. McCombin kaupungissa Missisippissä syntynyt Bo Diddleyalias Ellas McDaniel ei siis ollutensimmäinen, mutta hän teki ikivanhasta rytmistä oman tavaramerkkinsä jamiljoonien tunnistaman rock-musiikin tyylikeinon.
Diddleyn aseman rock’n’rollin keskeisenä ja musiikillisesti mustimpanapioneerina ei kuitenkaan perustu yhteen niksiin. Hän hänen omaperäinenluovuutensa heijastui ainutlaatuisiin soundikokeiluihin ja loistaviinkappaleisiin, jotka vaikuttivat todella voimakkaasti 1960-luvunrock-virtauksiin. Vaikkei Bo yltänyt tallikaveri Chuck Berryn myyntilukuihin, hänen laulunsa ylsivät parhaimmillaansamanlaiseen briljanssiin kuin tunnetuimmat Berry-klassikot. Yksi pistämätönesimerkki Bon viidakkobiitin ja ketterän verbaliikan tuhoisasta yhteisvaikutuksestaon lukemattomia cover-versioita poikinut WhoDo You Love vuodelta 1956.
Humoristiseen itsekehuun ja rehvasteluun perustuvatkappaleet ovat olleet mustan musiikin peruskauraa varhaisistabluesrenkutuksista nykyrappiin ja Bo Diddleykin on levyttänyt urallaan useitabrassailun merkkiteoksia. Lapsuudessaan klassista viulua opiskellut ja vastaChicagoon muutettuaan sähköisen paholaismusiikin pauloihin joutunut villimiespolkaisi koko uransa käyntiin ylistämällä itseään. Bo Diddley/I’m A Man debyyttisinglen jälkeen Diddley jatkoi itsevarmoillalinjoilla ja heitti Who Do You Love -kappaleellavielä rajumman vaihteen silmään. Laulun kertojaminä on epäilemättä yksikaikkien aikojen kovimmista jätkistä kuten teoksen
ensisäkeistöstä voi kättelyssä kuulla:
- Kävelen 47 mailia piikkilangalla
- Käytän kobra-käärmettä skragana
- Mulla on upouusi kämppä kalkkarokäärmeen nahasta
- Savupiippu on tehty ihmisen pääkalloista
- Eli kerrohan, ketä sä oikein rakastat?
Ei ihme, että uuden rytmin villitsemät teinit lakoisivattämän uhon edessä. Diddleyn maaginen marakassibiitti soi pian Buddy Hollyn hiteillä, tahdittimuodikasta Handjive-tanssia ja levisi kulovalkean tavoin 1960-luvun alussaAtlantin taakse.
Sinnikkäästi pikkuhiteillä uransa alkunosteesta eteenpäinporskuttanut Diddley löysi kuuliaisimmat opetuslapsensa Englannista. Siellä BoDiddley ei ollut vain yksi rokkari muiden joukossa, siellä tämäneliskanttisilla kitaroilla outoja ääniä päästellyt mies oli pyhä mies.Brittiläiset rhythm and blues -nimet RollingStonesista Animalsiin olivatfanaattisia Diddleyn ihailijoita ja nämä valkonaamaiset blues-friikit myivätviidakkorytmin ilosanoman edelleen omalle yleisölleen.
Kuuluisien ja mestariaan menestyneimpien oppilaiden ansiostaDiddleyn historiallinen painoarvo on noussut huomattavasti. Vaikka Bo Diddleyei dollareissa mitattuna kuulu rock’n’rollin suuriin kroisoksiin, on hänenmusiikillinen panoksensa täysin ohittamaton
Teksti: Pekka Laine
Linkit: