Vuonna 1968 rockmusiikki voi paremmin kuin koskaanaikaisemmin. The Beatles, The Rolling Stones, The Kinks ja eräät muut konkarit olivatsaaneet rinnalleen monia merkittäviä tuoreempia tulokkaita kuten Cream, Jimi Hendrix, Janis Joplinja The Doors. Harvemmin kuitenkinmuistetaan, että vuosi 1968 oli poikkeuksellisen hyvä vuosi myös rockinpuristuksessa pitkään pyristelleeelle iskelmä- ja viihdemusikille. Listojenkärkipaikoilla nähtiin mm. sellaisia nimiä kuin Andy Williams, EngelbertHumperdinck, Herb Alpert, sekä Paul Mauriat’n ja Hugo Montenegron orkesterit.
Osa elokuvan mainosjulisteesta Vuosina 1925 - 1981 elänytamerikkalainen orkesterinjohtaja, Hugo Montenegro, puuhaili musiikin parissa jopienestä pitäen, mutta ensimmäiset askeleensa kohti ammattilaisuutta hän ottipalvellessaan laivastossa 1940-luvun puolivälissä. Montenegro alkoi kirjoittaasovituksia Newport Naval Base Band -nimisellelaivaston soittokunnalle ja seuraavalla vuosikymmenellä hän alkoi saada samastatyöstä kuukausipalkkaa päästyään töihin Columbia Recordsille. Montenegrokirjoitti sovituksia mm. HarryBelafontelle ja toimi kapellimestarina laulajan konserteissa.
1960-luvulla Hugo Montenegro sävelsi menestyksellä musiikkiatelevision sarjafilmeihin sekä elokuviin, mutta maailmankuuluksi Montenegrotuli vasta vuonna 1968 levyttämästään EnnioMorriconen sävellyksestä The Good,The Bad And The Ugly – Hyvät, pahat ja rumat. Kappale oli tullut tutuksisäveltäjän orkesterin esittämänä italialaisessa spagettiwesternissä Il buono, Il brutto, Il cattivo, jonkapääosassa nähtiin tuleva supertähti, varjoaan nopeammin ampuva Clint Eastwood ponchoineen japikkusikareineen.
Hugo Montenegro, joka oli kuunnellut mielenkiinnollalastensa soittamia uusia rocklevyjä, perusti sovituksensa pitkälti juuri moderninsähkökitara- ja rumpusoundin varaan. Hän hämmensi keitosta lisäämällä siihenhieman erikoisempia instrumentteja kuten elektroninen huuliharppu, okariina,piccolotrumpetti ja sähköviulu. Soppaan sekoitettiin vielä Ron Hicklinin murahtelevaa bassolaulua ja maestron itsensähuutelemia lyhyitä siansaksatokaisuja. Kun koko komeus kruunattiin vielä Muzzy Marcellinon haikeankauniillavihellyksillä, oltiin jo melkoisen kaukana Ennio Morriconen originaalista,mutta kaupallisesti Hugo Montenegron TheGood, The Bad And The Ugly oli täysosuma. Levyä myytiin yli 2 miljoonaakappaletta, se kiipesi brittilistan ykköseksi ja Yhdysvalloistakin irtosisingletilaston kakkossija.
Teksti: Jake Nyman
Linkit: