Jazzmusiikki on vuosikymmenten saatossa luonut oman kielensäja slanginsa, joista on tihkunut sanoja myös yleiseen kielenkäyttöön.
Yksi jazzkielen avaintermeistä on käsitepari ”hip” ja”square”. Be bopin myötä vakiintunut adjektiivi hip tarkoittaa tyylikkyyttä,kärryillä olemista, hyvää makua, vaikeasti määriteltävää mutta jokaisellekunnon muusikolle elintärkeää oikeanlaista asennetta musiikkiin. Se joka on hipon hipster. Eli oikein pukeutuva, oikeita asioita diggaava katujen ja klubientyyliniekka. Hipsterin vastakohta on juntti eli square.
Sanakirjoja huomattavasti tehokkaamman oppitunninhipsteriyden syvimmästä olemuksesta saa kuuntelemalla amerikkalaisenjazzlaulaja Mark Murphyn klassisialevytyksiä 1960-luvun alussa. Edelleen aktiivisesti keikkaileva ja viime kesänäHelsingin Flow’05-tapahtumassakin esiintynyt Murphy on joka solullaan hip.Tästä väkevimpänä todisteena soi vuonna 1961 ilmestynyt vokaalijazzintodellinen kulmakivialbumi Rah.
Mark Murphy pysyi vuosikymmenien ajan kollegojen jajazz-diggareiden arvostamana kulttihahmona, josta ei jazz-laulun kultakaudellakoskaan tullut Ella Fitzgeraldinkaltaista suuren yleisön suosikkia. Murphyn ammattiura lähti lopullisestikäyntiin kun Sammy Davis Jr rohkaisinuorta laulajaa nousemaan kanssaan lavalle vuonna 1953. Isojen poikienhyväksyntä antoi potkun takalistoon ja loistavalla rytmitajulla varustettulaulaja hankkiutui laulamaan New Yorkin jazzklubeille. Sieltä Murphyn tie kulkilevyttäväksi ja kiertäväksi ammattijatsariksi, joka kokeili 1950-luvun lopussasiipiään myös länsirannikon viihdekuvioissa.
1960-luvun alussa Mark Murphy levytti pitkän uransa ehkähäikäisevimmät työnsä. Bill Evansinja Clark Terry -tapaistenhuippusoittajien säestyksellä Murphy levytti pari albumillista be bop-pohjaistavokaalijatsia, joita edelleen pidetään alan klassikkolevytyksinä. Yksi MarkMurphyn huippuvedoista on kappale Twisted.Kiharainen bop-sävelmä oli hämärissä olosuhteissa kuolleen fonisti Wardell Grayn tunnusmelodia, johonlaulajatar Annie Ross kirjoittiloistavan tekstin. Mark Murphy antoi tälle ”niksahtaneelle” be bopillearvoisensa tulkinnan ja osoitti, että huumorintaju kuuluu ehdottomasti aidonhipsterin olemukseen.
Mark Murphyn ja muiden jazzpohjaisten laulajienmarkkina-arvo laski rajusti 1960-luvun puolivälissä ja mies päätyi leivänperässä Lontoon teatterilavoille. Eurooppa toimi pelastusrenkaana myöhemminkinMurphyn uralla. Mark Murphyn kiersi vanhaa mannerta useaan otteeseen1970-luvulla ja sai tästä lisäpotkua myös kotimarkkinoille. 1980-luvulla Murphyalkoi saavuttaa uutta yleisöä yllättävältä taholta eli nuoremman klubikansankeskuudesta. Herrasmiestyylittelijän klassikkolevytykset kuuluivat 1980-luvullaalkaneen tanssijazzboomin perusohjelmistoon ja veteraanilaulajaa alettiintilata klubikeikoille nuoremman yleisön eteen. Mark Murphyn uudesta nousustakertoo myös se, että hän on menestynyt loistavasti viimevuosienkriitikkoäänestyksissä ja tehnyt yhteistyötä nuoremman polven kokoonpanojenkuten suomalaisen Five Corners Quintetinkanssa.
Teksti: Pekka Laine
Linkit: