Coenin veljestenohjaama ja George Clooneyn ja Holly Hunterin tähdittämä elokuva, Voi veljet, missä lienetkään (O brother, where art thou), olisupersuosittu kaikkialla maailmalla 2000-luvun alussa. Kehuttu ja katsottuleffa ja sen yhtälailla suosittu soundtrack-levy on täynnä akustistaamerikkalaista perinnemusiikkia. Elokuva on täynnä hienoja kappaleita jaesityksiä, mutta sen ehdoton musiikillinen ja henkinen huipentuma on laulu I'm a Man of Constant Sorrow.
Kappaleen on esittävinään näyttelijöiden muodostama Soggy Bottom Boys, George Clooneyntoimiessa päävokalistina. Oikeasti asialla on kuitenkin bluegrass-musiikintaitavimmat tekijät, joiden esityksen näyttelijät loistavalla tavallaplaybackina näytttelevät. Etenkin George Clooneyn ”huulisynkka” oli niintaitavaa, että kaikki leffan nähneet olettivat näyttelijän oikeasti laulavankyseisen piisin.
Tosiasiassa vokaaliosuuksista vastasi arvostettubluegrass-laulaja-kielisoitintaitaja DanTyminski, joka sai myöhemmin suorituksestaan muun muassa Grammyn jaAmerikan kantrimusiikin yhdistyksen CMA:ein palkinnon.
Dan on tehnyt levyjä omiin nimiinsä, ja vaikuttaa myös Alison Kraussin Union Station -orkesterissa,joka on 90-luvun alusta saakka ollut Amerikan suosituimpia bluegrass-bändejä.Yhtyeen levyt myyvät järjestään miljoonia.
Elokuvan ja sen soundtrack-albuminmenestys toi akustisen musiikin takaisin suuren yleisön tietoisuuteen jasuosioon, ja aloitti bluegrass-buumin. Viime vuosina monet kantrimusiikinsuurimmat tähdet ovat lisänneet musiikkiinsa akustisia elementtejä, levyttäneetomia akustispitoisia levyjään, ja tehneet hyvällä menestyksellä omiabluegrass-levyjään. Aina ei kokonaisia levyjä, mutta usein niiltä löytyyainakin jotain bluegrass-tyyppistä. Akustisen kantrin buumi jatkuu yhä!
Teksti: Teppo Nättilä
Linkit: