Velvet Undergroundon varmasti paras esimerkki siitä, kuinka rock-yhtyeen tai artistinmerkittävyyttä ei voi automaattisesti mitata levynmyyntitilastoja tutkimalla.
Velvet Undergroundista on hieman liioitellen todettu, ettäkovin moni ei ostanut yhtyeen tammikuussa 1967 ilmestynyttä esikoisalbumia, muttane jotka ostivat sen perustivat bändin.
Väite on epäilemättä liioitteleva ja provokatiivinen, muttasiinä on totuuden siemen. Velvet Undergroundin levyt eivät pahemminhittilistoilla vilahdelleet yhtyeen vajaan kymmenen vuoden elinkaaren aikana,mutta silti sen vaikutus rock-historiaan on täysin ohittamaton. Yhtyeenennakkoluuloton ja rajoja rikkova lähestymistapa musiikkiin rikkoi olennaisellatavalla rockin
musiikillisia pelisääntöjä ja laulaja Lou Reedin tekstit tekivät rocklyriikalle saman.
Velvet Undergroundin meluisat kokeilut avasivat oventoisaalta taide-rockin estetiikalle ja toisaalta punkin ja uuden aallon kuvainraastannalle. Kovan realismin, epäsovinnaisen seksuaalisuuden ja urbaanin rappionkuvaukset rockiin tuonut Velvet Underground kuuluu kaikkien aikojenkopioiduimpien yhtyeiden listalle. Lukemattomat yhtyeet ovat yrittäneettavoittaa sitä lakonisen tyylikkyyden ja sisällöllisen rankkuuden yhdistelmää,joka teki esimerkiksi Velvetin debyyttialbumin tunnetuimmasta raidasta I’m Waiting For My Man niinylittämättömän rock-sävelmän.
Andy Warholinsuunnittelemaan kuuluisaan banaanikanteen pakattu Velvet Undergroundin ensialbumi esitteli rockmaailmalle liudan aiheita, joista se ei ollut avoimestiaiemmin puhunut. Kovat huumeet ja perversioiden maailmaa lähentelevä seksiolivat 1960-luvulla kirjallisuuden ja taiteenkin kentälle tulenarkoja aiheita-pop-musiikin mittapuun mukaan niitä ei ollut olemassakaan.
Tätä varovaisesti rakoilevan sovinnaisuuden kehikkoa vastentarkasteltuna sadomasokisti kuvaus VenusIn Furs ja huumeiden maailmaa addiktin näkökulmasta käsitelleet Heroin ja I’m Waiting For My Man olivat kulttuurillisia räjähteitä.
1960-luvun alussa teinipopteollisuuden palveluksessa lauluntekoaharjoitelleen ja yliopistossa kirjallisuutta lukeneen Lou Reedin tekstit olivatsuoruudessaan tyrmääviä. Waiting For MyManin kertoja on narkkari- valkoinen poika, joka seisoo Harlemissakadunkulmassa odottaen tutisten diileriään, The Mania. Lou Reedin laulamakatutason kuvaus narkomaanin arjesta sai levyllä tuekseen primitiivisen muttatehokkaan rytmin. Naisrumpali MaureenTuckerin,kitaristi Sterling Morrisoninja taidemusiikin puolelta rockin syövereihin kangenneen John Calen loihtima hypnoottinen jynkytys oli täydellinenvastakappale sanojen kuvaamalle kaupunkilaisrappiolle.
Oli tavallaan itsestään selvää, ettei tämänkaltainen esitysvoinut olla hitti. Siihen tarkoitukseen se oli liian tyly, liian äärimmäinen.Toisaalta se on osoittautunut täydellisen ajattomaksi rock-kappaleeksi.Tälläkin hetkellä joku aloitteleva bändi rämistelee jossakin kellariloukossaomaa näkemystään rockista äärimmäisen cool ilme kasvoillaan ja VelvetUnderground kirkkaimpana johtotähtenään.
Linkit: