[Kuvassa: Agit Prop]
Musiikki tunkee korviimme. Siitä ei pääse eroon vaikka haluaisi. Tuhannet baarit jauhavat samoja hittejä ja klassikoita sulassa sovussa. Televisio, radio ja internet sylkevät äänimassaa korviimme. Popmusiikki on arkipäiväistynyt eikä mikään tunnu oikein miltään. Samalla musiikin kriittinen tarkastelu, siitä puhuminen, syiden ja seurausten pohtiminen on hajautunut lukemattomiin pienryhmiin.
Helsingissä järjestettävä Musakoulu on tästä hyvä esimerkki. Musakoulussa on tarkoitus vihkiytyä populaarimusiikin saloihin maan johtavien asiantuntijoiden opastuksella. Ensimmäisen Musakoulun opettajana toimii toimittaja-kirjailija Miska Rantanen. Luennon aihe on ”Poliittisen laulun noloimmat hetket”.
Miska, kerro meille jokin kutkuttavan kiusallinen esimerkki maamme poliittisen laulun historiasta.
- Noloilla hetkillä tarkoitan tässä yhteydessä levytyksiä, joita vuonna 2008 kuunnellessa posket punoittavat joko myötähäpeästä, vahingonilosta, salaisesta ihailusta – tai sitten kaikista näistä. Yhdestä esimerkistä käy mainiosti Porin Agit-Ryhmän kappale ”Neuvostokarjalalle” vuodelta 1977. Laulu on satoa poliittisen laululiikkeen oudosta alalajista, neuvostokarelianismista. Terveellä järjellä tätä ei voi käsittää – enintään epämääräisenä isänmurhana. Jos jaksaisi olla tosikko, tekstin totuusarvon voisi ampua alas säe kerrallaan, mutta ehkä riittää kun toteaa, että mah-ta-vaa!
Laulu laine Laatokalta
tuuli kerro tyrskypäin
jalointa on kansanvalta
jaloin aate Leninin
Kerro virta Syväriltä
vapahat on rannat nää
viesti vierrä Ääniseltä
Helkkyy, soittaa kanneltansa
kansa vapaa uurastain
rakentaen synnyinmaata
aattein Marxin, Leninin
(sävel Tapani Leinonen ja sanat Olavi Luttio)
Minkälainen suosio poliittisilla lauluilla on tänä päivänä?
- Kyllä kai poliittisen laululiikkeen tuotanto jotain kiinnostusta ja kysymyksiä herättää, kun Siboney on julkaissut ko. musiikkia cd-muodossa. Vaikea kuitenkin sanoa mikä osa menekistä on suurten ikäluokkien nostalgiaa ja mikä uuden polven uteliaisuutta. Sen kyllä tiedän, että 2000-luvun alun globalisaatioaktivistit tykkäsivät näitä hoilata.
- 1960- ja 1970-luvun poliittisen musiikin rehabilitointi alkoi 1990-luvun puolivälissä Ultra Bran ja Agit-Propin kokoelman vanavedessä. Ei siitä silti tullut osa suomalaisten kollektiivista alitajuntaa, vaikka näin ehkä jotkut liikkeen hurmoksen kokeneet ovat toivoneet. Nostalgia menee aalloissa ja eri kerroilla eri nyanssit huuhtoutuvat esiin.
- Itseäni on häirinnyt se, että poliittisen musiikin kanonisointiyrityksissä on koettu järjestään nostaa esiin poliittisesti neutraaleja tai yhteyksiltään epämääräisiä biisejä (Natalia, Kalliolle kukkulalle, Oppimisen ylistys), kun toisenlaisiakin viisuja veisattiin ja julkaistiin. Musakoulussa koetan koluta vähän noita katveeseen jääneitä alueita.
Luvassa on siis mielenkiintoista puhetta musiikista ja lähihistoriastamme. Ensi vuoden puolella luennot vaihtelevista aiheista jatkuvat mm. Miska Rantasen, Otto Talvion ja Aija Puurtisen johdolla. Paikkana toimii Vanhan ylioppilastalon Kuppila Helsingissä. Tilaisuudet alkavat klo 19.
Miska Rantanen on harrastanut poliittisia lauluja pitkään ja hän on tehnyt myös pro gradu –tutkielmansa aiheesta.