Asan viides studioalbumi Via Karelia pomppasi heti julkaisuviikollaan Suomen virallisen albumilistan neljänneksi, eikä suotta. Via Karelia kun toimii eräänlaisena jatko-osana Asan debyyttialbumille Punainen tiili, jonka teemoina ovat lähiöiden ongelmat, vasemmistolaisuus sekä nyky-yhteiskunnan epäkohdat. Samat teemat toistuvat uusimmassa albumissa, johon on tuotu lisäyksenä väkivallan pohtiminen, joka tulee vahvasti esille melkein jokaisessa kappaleessa.
Genren toinen ääripää
Asalle hyvin tyypillinen yhteiskuntaa kriittisesti tarkasteleva tyyli ei varmasti jää keneltäkään huomaamatta. Nimenomaan sanoitukset (ja musiikki) jakavatkin ihmiset vahvasti kahteen eri ryhmään - niistä joko pitää tai ei. Nykyajan rap-musiikissa nimittäin edustetaan kahta eri genreä: yhteiskunnallisesti kantaaottavaa ja vaikutusvaltaisempaa tuotantoa, hyvinä esimerkkeinä juuri Asa tai Steen1, sekä enemmän huumorimielessä tehtyä musiikkia, Suomessa tällaisia artisteja ovat Stig Dogg ja Edu Kehäkettunen. Jälkimmäisessä tyylissä jopa kosiskellaan yhdysvaltalaista, kaupallista rap-musiikkia aina artistin imagoa ja kappaleitten sanoituksia myöten. Tällainen korni tyyli musiikkibisneksessä herättää ihmisissä ajoittain kysymyksiä ja ihmettelyä, ja Asan Via Karelia onnistuu samassa asiassa omalla tavallaan.
Kuuntelijan täytyy olla hereillä
Kaikki levystä tulleet tuotot menevät lyhentymättöminä suoraan Aseistakieltäytyjäliitolle, sillä Via Karelia on liiton tukilevy. Asa kertoo YleX:n Viikon albumi -haastattelussa, ettei ole mukana päättämässä mihin levyn tuotot käytetään. Asan sanojen mukaan liitossa tiedetään paremmin miten toimintaa voisi kehittää, joten hän ei ole artistina puuttumassa asiaan mitenkään. Levy kuitenkin puhuu Aseistakieltäytyjäliiton puolesta teemojen kannalta, kun väkivallattomuus sekä sotien arvostelu nousevat esille lähestulkoon jokaisessa kappaleessa. Väkivallan vaikutusta nykymaailmassa käsittelevä kappale Jos nyrkit voisivat auttaa on yksinkertainen esimerkki Asan tavasta kohdata vaikeat aiheensa hyvin suorasanaisesti. Sanoitukset tuskin aukeavat kuuntelijalle heti, eli kappaleita "joutuu" luukuttamaan muutaman kerran. Tästä seuraa välttämätön kappaleen sanoman pohtiminen, joka jätetään tarkoituksellisesti kuuntelijan työksi.
Sanoma huomattavan tärkeä
Asan tuotantoa on aina hieman vaivannut tietynlainen vaikeaselkoisuus, jota vain kypsemmät kuuntelijat kykenevät selvittämään. Saman huomaa Via Kareliasta, joka välittää kuulijalleen rivien välistä viestejä maailman epäkohdista ja suorastaan tursuaa erilaisia ahdistavia mutta todellisia aiheita ja ajatuksia. Nuoremmille Asan faneille levy tuskin antaa erikoisempia elämyksiä - melkeinpä välttämätön seikka on sanoitusten ymmärtäminen, sillä musiikillisesti jokainen voi nauttia rauhallisen rentouttavista tempoista, viulujen ja urkujen säestyksestä ja Asan vakuuttavasta äänestä. Albumina Via Karelia onnistuu tavoitteessaan eli keskustelun herättämisessä ja ongelmien esille nostamisessa hyvin. Vannoutuneita kuuntelijoitaan Asa ei tälläkään kertaa petä.