Jos oikein kuulin, niin tutkija Vaahtio kielsi työnantajia miettimästä meidän ikäämme. HIENOA! Minä en tajua, miksi joka firman saneerauksessa ensimmäisinä lähtevät ties millekkä eläkkeelle kokeneemmat ihmiset, joilla voisi olla motivaatiota vielä kehittyäkin. Taisi Vaahtio sanoa, että oppiminenkaan ei ole iästä kiinni.
Ei ole. Ikävä vaan, että yli viisikymppisille tarjotaan sellaista koulutusta, missä tuntee itsensä idiootiksi. Kouluttajat puhuvat kuin pikkulapsille, kovalla äänellä ja selkeästi artikuloiden ja koko ajan he miettivät, että eiväthän vanhukset voi mitään oppia ja eiväthän he haluakaan mitään oppia, mutta pidetään nyt kurssi loppuun, kun tästä meille maksetaan
Toinen asia, mikä on ärsyttänyt,on se,kun moni lehti kertoo, että tällä kerralla kansanedustajaehdokkaiden keski-ikä on korkeampi kuin viime vaaleissa. Tottakai, sillä me olemme neljän vuodenaikana myös keski-iältämme vanhenneet. Eihän ikä ole ongelma muille kuin nuorille.
Muistan kuulleeni Porin
Muistan kuulleeni Porin työvoimatoimiston johtaja Vaahtion sanoneen, että ikäihmisiä paapotaan turhaan työpaikoilla tarjoamalla heille kylpylälomia. Pikemminkin lomia tarvitsisivat nuoret kolmekymppiset uraputki-isät.Molemmille työkunnon ylläpito on varmasti tarpeellista. Nuoria ei saa ajaa loppuun ja burnout-lomille mutta ei varttuneemmalta väeltä sovi odottaa ihan millaisia suorituksia tahansa. Tosin kun katsotaan poliitikkoja ja valtionpäämiehiä, niin kuka ihmettelee yli 60-vuotiaiden kykyä lennellä jatkuvasti aikarajojen yli sinne tänne ja välillä neuvotella meitä kaikkia suuresti koskettavista asioista ja vähän väliä he esiintyvät tv-kuvissa tarmokkaina ja päättäväisinä. Me tavalliset taapertajat olemme väsyneen näköisiä jatkuvasti. Onko pampuilla jokin ihmepilleri käytössään?
Kaikenkaikkiaan Vaahtio puhuu asiaa ja ajatellen hänen taustaansa työvoimajohtajana, hänen mielipiteillään täytyisi olla painoarvon lisäksi myös vaikuttavuutta.
Työpaikoilla tärkein
Työpaikoilla tärkein energianlähde taitaa olla kateus ja kaunaisuus. Näiden kahden k-linjalaisen toimintatavan avulla pyöritetään kahvikeskusteluja ja kaikkea muutakin. Jos nuo voisi valjastaa positiivisemmaksi enegiaksi, ei tarvitsisi miettiä, kuka tarvitsee kylpylälomia. Jokainen on loman ja kiitoksen väärtti.
Tämä oli vuodatus, kaunainen vuodatus. En nähnyt Eeva-Leena Vaahtion haastattelua, mutta tekstin luin näiltä sivuilta. Harvinaisen asiallista puhetta. Oppimisradoistamme on pidettävä huolta. Kuuntelin hiljattain radio-ohjelmaa. Siinä mieshenkilö, en muista nimeä, sanoi, että hän on ostanut ranskan kielisen lasten lehden. Hän luki lukiossa 80-luvulla ranskankieltä, eikä sen jälkeen ole kyseisen kielen kanssa ollut liiemmin tekemissä. Nyt hän lukee joka viikko yhden artikkelin lasten lehdestä kahteen kertaan. Kieli on helppoa ja yksinkertaista. Lehtensä hän saa luettua lähiviikkoina ja seuraavaksi hän ostaa ranskankielisen viikkolehden. Jouluksi hän toivoo syksyn menestysromaania.
Tämä innosti minuakin vaikka en tietänytkään vielä mitään oppimisratojen huollon tärkeydestä. Ostin saksankielen alkeiskirjan ja päätin opetella (eli siis verestää 30 vuoden takaisia kouluaikojani) joka aamu kymmenen sanaa. Tavoitteena on hallita 1000 sanaa. Sitten ostan romaanin.
Sen jälkeen etsin saksankielisen kirjeenvaihtokaverin - chattikaverin siis.